Euroopan parlamentti hyväksyi 1 102 560 euron maksamisen Suomelle 351 paperialan irtisanotun henkilön auttamiseksi Etelä-Suomen ja Helsinki-Uusimaan alueilla. Tämä summa on 60 prosenttia toimenpiteiden kokonaiskustannuksista, jotka arvioidaan 1 837 600 euroksi. Lopullinen teksti hyväksyttiin enemmistön äänin. Kyseessä on parlamentin lopullinen kanta; neuvoston on vielä annettava muodollinen hyväksyntänsä ennen kuin päätöksestä tulee laki.
Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) tukee työntekijöitä, jotka menettävät työpaikkansa suurten taloudellisten muutosten tai kauppakriisien vuoksi. Suomi pyysi tätä tukea 351 irtisanomisen jälkeen neljässä paperinvalmistusyrityksessä, jota alaa ovat koetelleet energiakustannusten nousu, venäläisen puun tuonnin loppuminen ja kysynnän lasku. Komissio arvioi pyynnön ja ehdotti rahaston käyttöönottoa. Parlamentti hyväksyi ehdotuksen muuttamatta sen määriä.
1 102 560 euron osuusSuomi saa EGR:stä 1 102 560 euroa eli 60 prosenttia kokonaiskustannuksista, jotka ovat 1 837 600 euroa. Loput rahoitetaan kansallisista lähteistä.
Menojen jakautuminenKokonaiskustannuksista 1 769 600 euroa käytetään irtisanottujen työntekijöiden henkilökohtaisiin palveluihin (koulutus, ohjaus, palkkatuki, liikkuvuustuki) ja 68 000 euroa kattaa valmistelun, hallinnoinnin, tiedottamisen, mainonnan, valvonnan ja raportoinnin.
351 kohdennettua edunsaajaaTuki koskee 351 paperinvalmistuksen alalla (NACE-luokituksen pääluokka 17) irtisanottua työntekijää Etelä-Suomen ja Helsinki-Uusimaan alueilla. Irtisanomisista 346 tapahtui 1. lokakuuta 2025 ja 1. huhtikuuta 2026 välisenä aikana ja 5 tämän jakson ulkopuolella.
Tukikelpoisuusjakso 1. tammikuuta 2026 alkaenSuomi aloitti henkilökohtaisten palvelujen tarjoamisen ja hallinnollisten menojen maksamisen 1. tammikuuta 2026. Menot ovat tukikelpoisia 24 kuukauden ajan henkilökohtaisten palvelujen osalta ja 31 kuukauden ajan hallintokulujen osalta rahoituspäätöksen voimaantulosta alkaen.
Päätöksen hyväksyminenParlamentti hyväksyy päätöslauselmaansa liitetyn päätöksen ja valtuuttaa puhemiehensä allekirjoittamaan sen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja julkaisemaan sen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Teksti hyväksyttiin 609 äänellä puolesta, 51 vastaan ja 14 tyhjää.
351 irtisanotulle työntekijälle tämä tuki merkitsee pääsyä koulutuksiin, tukea työnhakuun ja avustuksia työn löytämiseksi. Heistä puolet on yli 54-vuotiaita ja lähes 90 prosenttia miehiä, eli profiileja, joilla on enemmän esteitä työelämään palaamisessa. Euroopan rahoitus täydentää kansallisia toimenpiteitä korvaamatta niitä. Euroopan kansalaisille tämä osoittaa, että unioni voi toimia nopeasti tukeakseen teollisuuden uudelleenjärjestelyistä kärsiviä työntekijöitä.
Parlamentti hyväksyi 1 102 560 euron maksamisen Suomelle 351:lle Etelä-Suomen ja Helsinki-Uudenmaan alueilla irtisanotulle paperialan työntekijälle. Tuki on perusteltu, mutta se ei korvaa kilpailukykyistä energiaa eikä teollisuuspolitiikkaa, joka kantaa kustannuksensa.
EJR on rajallinen ja täydentävä mekanismi: se rahoittaa koulutusta, työnhakuneuvontaa, palkkatukia ja liikkuvuustukia uudelleenjärjestelyjen kohteeksi joutuneille työntekijöille. Kyseisille 351 työntekijälle, joista puolet on yli 54-vuotiaita ja lähes 90 prosenttia miehiä, tämä tuki merkitsee konkreettista pääsyä uudelleenkoulutukseen. Unionin talousarviolle aiheutuva kustannus on vaatimaton: 1,1 miljoonaa euroa, josta 60 prosenttia EJR:n rahoittamaa ja loput Suomen.
Mutta tuki tulee jälkikäteen. Suomen paperialan irtisanomiset selittyvät energiakustannusten nousulla, venäläisen puun tuonnin loppumisella ja kysynnän laskulla. EJR ei puutu yhteenkään näistä syistä. Se korvaa seuraukset energia- ja sääntely-ympäristöstä, joka rankaisee eurooppalaista teollisuutta. Politiikka, joka kantaisi kustannuksensa, olisi ensin pyrkinyt tekemään energiasta halvempaa ja huoltovarmuudesta vahvempaa sen sijaan, että rahoittaisi korjaamista.
Parlamentti vaatii halvempien energialähteiden käyttöönottoa unionissa. Toteamus on oikea, mutta se jää vaikutuksettomaksi poliittiseksi julistukseksi. Todellinen vaihtoehto olisi vähentää energiantuotantoon ja teollisuuteen kohdistuvaa sääntely- ja verorasitusta, jotta yritysten ei tarvitsisi irtisanoa ennen tuen saamista.
Rahoitus edellyttää tiukkoja tukikelpoisuuskriteerejä ja loppuarviointia. Näillä valvontatoimilla on hallinnollinen kustannus: 68 000 euroa valmisteluun, hallinnointiin, tiedottamiseen ja valvontaan 1,8 miljoonan euron kokonaissummasta. Se on tässä suhteessa oikeasuhtaista, mutta jokainen hallinnointiin käytetty euro on pois koulutuksesta. Yksinkertaistamisen pitäisi tarkoittaa päällekkäisten todisteiden vähentämistä, ei lisäarviointien lisäämistä.
Äänestys (609 puolesta, 51 vastaan, 14 tyhjää) osoittaa laajaa tukea. Vastaan äänestäneet ryhmät eivät kiistäneet työntekijöille annettavaa tukea, vaan epäilemättä sen periaatetta tai rahoitusta. Liberaali kritiikki ei ole kohdennetun solidaarisuuden torjumista, vaan muistuttamista siitä, ettei siitä saa tulla pysyvää korviketta työpaikkoja luovalle talouspolitiikalle. EJR on laastari; se ei paranna haavaa.
EJR korjaa energia- ja teollisuuspolitiikan vahinkoja, joka ei kanna kustannuksiaan; se ei ennaltaehkäise niitä.
Parlamentti hyväksyi 1 102 560 euron maksamisen Suomelle 351:lle Etelä-Suomen ja Helsinki-Uudenmaan alueilla irtisanotulle paperialan työntekijälle. Tuki on perusteltu, mutta se ei korvaa kilpailukykyistä energiaa eikä teollisuuspolitiikkaa, joka kantaa kustannuksensa.
EJR on rajallinen ja täydentävä mekanismi: se rahoittaa koulutusta, työnhakuneuvontaa, palkkatukia ja liikkuvuustukia uudelleenjärjestelyjen kohteeksi joutuneille työntekijöille. Kyseisille 351 työntekijälle, joista puolet on yli 54-vuotiaita ja lähes 90 prosenttia miehiä, tämä tuki merkitsee konkreettista pääsyä uudelleenkoulutukseen. Unionin talousarviolle aiheutuva kustannus on vaatimaton: 1,1 miljoonaa euroa, josta 60 prosenttia EJR:n rahoittamaa ja loput Suomen.
Mutta tuki tulee jälkikäteen. Suomen paperialan irtisanomiset selittyvät energiakustannusten nousulla, venäläisen puun tuonnin loppumisella ja kysynnän laskulla. EJR ei puutu yhteenkään näistä syistä. Se korvaa seuraukset energia- ja sääntely-ympäristöstä, joka rankaisee eurooppalaista teollisuutta. Politiikka, joka kantaisi kustannuksensa, olisi ensin pyrkinyt tekemään energiasta halvempaa ja huoltovarmuudesta vahvempaa sen sijaan, että rahoittaisi korjaamista.
Parlamentti vaatii halvempien energialähteiden käyttöönottoa unionissa. Toteamus on oikea, mutta se jää vaikutuksettomaksi poliittiseksi julistukseksi. Todellinen vaihtoehto olisi vähentää energiantuotantoon ja teollisuuteen kohdistuvaa sääntely- ja verorasitusta, jotta yritysten ei tarvitsisi irtisanoa ennen tuen saamista.
Rahoitus edellyttää tiukkoja tukikelpoisuuskriteerejä ja loppuarviointia. Näillä valvontatoimilla on hallinnollinen kustannus: 68 000 euroa valmisteluun, hallinnointiin, tiedottamiseen ja valvontaan 1,8 miljoonan euron kokonaissummasta. Se on tässä suhteessa oikeasuhtaista, mutta jokainen hallinnointiin käytetty euro on pois koulutuksesta. Yksinkertaistamisen pitäisi tarkoittaa päällekkäisten todisteiden vähentämistä, ei lisäarviointien lisäämistä.
Äänestys (609 puolesta, 51 vastaan, 14 tyhjää) osoittaa laajaa tukea. Vastaan äänestäneet ryhmät eivät kiistäneet työntekijöille annettavaa tukea, vaan epäilemättä sen periaatetta tai rahoitusta. Liberaali kritiikki ei ole kohdennetun solidaarisuuden torjumista, vaan muistuttamista siitä, ettei siitä saa tulla pysyvää korviketta työpaikkoja luovalle talouspolitiikalle. EJR on laastari; se ei paranna haavaa.
EJR korjaa energia- ja teollisuuspolitiikan vahinkoja, joka ei kanna kustannuksiaan; se ei ennaltaehkäise niitä.
