Euroopan parlamentti on hyväksynyt kannan, joka muuttaa kriittisten raaka-aineiden asetusta. Suurten yritysten on arvioitava hankintariskejä 9 kuukauden kuluessa (12 kuukauden sijaan) ja toteutettava toimia haavoittuvuuksien lieventämiseksi. Perustetaan eurooppalainen kriittisten raaka-aineiden keskus yhteishankintojen ja strategisten varastojen koordinointia varten.
Euroopan unioni on vahvasti riippuvainen tuonnista monien kriittisten raaka-aineiden osalta, jotka ovat välttämättömiä vihreälle ja digitaaliselle siirtymälle. Vuoden 2024 asetuksella pyrittiin jo turvaamaan nämä hankinnat. Parlamentti vahvistaa nyt tätä kehystä laajentamalla suurten yritysten velvoitteita ja perustamalla erityisen rakenteen puutteiden parempaa ennakointia varten.
Riskinarvioinnin määräaika lyheneeSuurten yritysten, jotka käyttävät strategisia raaka-aineita, on tehtävä toimitusketjunsa riskinarviointi 9 kuukauden kuluessa komission ilmoituksesta ja sen jälkeen vähintään joka kolmas vuosi. Aiemmin määräaika oli 12 kuukautta.
Lieventävät toimenpiteet täsmennetäänMerkittävien haavoittuvuuksien tapauksessa yritysten on toteutettava toimenpiteitä, kuten raaka-aineiden käytön rajoittaminen, tehokkuuden parantaminen, toimittajien monipuolistaminen, toissijaisten raaka-aineiden käyttö, korvaaminen tai varastojen muodostaminen, myös yhteishankintojen kautta. Komissio voi täsmentää näitä toimenpiteitä delegoidulla säädöksellä.
Uusi eurooppalainen kriittisten raaka-aineiden keskusPerustetaan oikeushenkilöllisyyden omaava elin, joka koordinoi yhteishankintoja, hallinnoi strategisia ja hätävarastoja, laatii resilienssisuunnitelmia ja tukee hankkeita. Kyse ei ole sääntelyvarastosta, jolla on kynnysarvo.
Kestomagneettien avoimuus24. toukokuuta 2027 alkaen tai kaksi vuotta delegoidun säädöksen hyväksymisestä (myöhäisempi päivämäärä), tuotteiden markkinoille saattajien, jotka sisältävät yli 0,2 kg kestomagneetteja, on julkaistava kierrätettyjen raaka-aineiden prosenttiosuus (neodyymi, dysprosium jne.). Komissio hyväksyy laskenta- ja todentamissäännöt joulukuuhun 2026 mennessä.
Yhden säännöksen poistaminenVuoden 2024 asetuksen 24 artiklan 6 kohta poistetaan. Delegoidut valtuudet päivitetään kattamaan uudet lieventävät toimenpiteet, kestomagneetteja sisältävien tuotteiden lisääminen ja kierrätetyn sisällön laskentasäännöt kahdeksan vuoden ajan 24. kesäkuuta 2024 alkaen.
Parlamentti hyväksyi tämän kannan äänin 470 puolesta, 83 vastaan ja 108 tyhjää.
Kansalaiset näkevät paremman jäljitettävyyden jokapäiväisissä tuotteissa (sähköautot, tuulivoimalat, elektroniikka) käytetyille kriittisille raaka-aineille. Eurooppalaisen keskuksen perustaminen voisi ajan myötä vähentää puutteiden riskiä ja vakauttaa hintoja. Yritysten on oltava avoimempia materiaalien alkuperästä ja kestomagneettien kierrätetystä sisällöstä, mikä edistää kiertotaloutta. Tästä kannasta on vielä neuvoteltava jäsenvaltioiden kanssa ennen kuin siitä tulee laki.
Euroopan parlamentti on hyväksynyt kannan, joka muuttaa kriittisiä raaka-aineita koskevaa asetusta. Suurten yritysten on arvioitava toimitusriskejä 9 kuukauden kuluessa (12 sijaan) ja toteutettava toimia haavoittuvuuksien lieventämiseksi. Perustetaan eurooppalainen kriittisten raaka-aineiden keskus, joka koordinoi yhteishankintoja ja strategisia varastoja. Toimitusvarmuuden turvaamisen kiitettävän tavoitteen taustalla on uusi byrokratian ja rajoitusten kerros, joka ei takaa kustannusten hallintaa.
Eurooppalaisen kriittisten raaka-aineiden keskuksen perustaminen esitetään vastauksena unionin riippuvuuteen. Mutta lisäelin hallintoneuvostoineen, pääjohtajineen ja työryhmineen ei tuota unssiakaan litiumia tai harvinaisia maametalleja. Se lisää yhden päätöksentekokerroksen toimintakuluineen ja viiveineen. Yhteishankinnat ja strategiset varastot voivat olla mielekkäitä mekanismeja, mutta ne edellyttävät nopeaa toimeenpanokykyä ja hyväksyttyä riskinottoa. Ehdotettu hallintomalli, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on yksi ääni hallintoneuvostossa ja komissiolla kaksi, muistuttaa enemmän konsensuskoneistoa kuin ketterää toimijaa.
Yritysten on sopeuduttava uusiin velvoitteisiin. Toimitusketjun riskinarviointi, jota nyt vaaditaan yhdeksän kuukauden kuluessa ilmoituksesta ja vähintään kolmen vuoden välein, merkitsee varmaa hallinnollista taakkaa. Komissio voi pyytää selvityksiä, ja yritysten on vastattava 60 päivän kuluessa. Pk-yritykselle tämä tarkoittaa harvinaisten resurssien kohdentamista raporttien tuottamiseen investoimisen sijaan louhintaan tai kierrätykseen. Tekstissä säädetään, että komissio antaa ohjeita, mutta vaatimustenmukaisuuden kustannukset jäävät yritysten maksettaviksi.
Kestomagneettien läpinäkyvyys on toinen esimerkki hyvästä aikomuksesta, joka muuttuu kustannuksiksi. Vuodesta 2027 alkaen markkinoille saattajien on julkaistava kierrätettyjen materiaalien prosenttiosuus yli 0,2 kg:n magneeteissa. Komissio hyväksyy laskenta- ja todentamissäännöt joulukuuhun 2026 mennessä. Teollisuudelle tämä tarkoittaa usein kalliin yksityiskohtaisen jäljitettävyyden käyttöönottoa ilman takeita siitä, että se todella edistää kierrätystä. Tehokkaampi lähestymistapa olisi ollut antaa yksityisten toimijoiden kehittää kannattavia kierrätysketjuja yksinkertaisen ja vakaan sääntelykehyksen tukemina raportointivelvoitteiden sijaan.
Parlamentti poisti 24 artiklan 6 kohdan, jonka sisältöä ei täsmennetä, mutta lisäsi uusia velvoitteita ja uuden elimen. Sen sijaan että se olisi keventänyt yrityksiin kohdistuvaa taakkaa, se raskauttaa sitä. Riskinarvioinnin piiriin kuuluvien tuotteiden luetteloa laajennetaan, ja komissio voi lisätä siihen luokkia delegoidulla säädöksellä. Tämä joustavuus on tervetullutta, mutta se luo yrityksille oikeudellista epävarmuutta, sillä ne eivät tiedä, mitkä tuotteet kuuluvat sen piiriin huomenna. Sääntelyn vakaus on pitkän aikavälin investointien edellytys erityisesti louhinta- ja teollisuussektoreilla.
Parlamentin kantaa on vielä neuvoteltava jäsenvaltioiden kanssa. Se heijastaa interventionistista näkemystä, jossa unioni pyrkii suunnittelemaan toimitusketjuja sen sijaan että se vapauttaisi aloitteita. Toissijaisuusperiaatteeseen perustuva lähestymistapa olisi ollut antaa jäsenvaltioiden ja yritysten kantaa vastuunsa, helpottaa eurooppalaisten resurssien hyödyntämistä, nopeuttaa lupamenettelyjä ja solmia kauppasopimuksia. Sen sijaan perustetaan keskus ja pinotaan velvoitteita. Veronmaksaja ja kuluttaja maksavat.
Yksi keskus lisää ei tuota unssiakaan litiumia, mutta se lisää byrokratian kerroksen ja kustannuksia niille, jotka tuottavat.
Euroopan parlamentti on hyväksynyt kannan, joka muuttaa kriittisiä raaka-aineita koskevaa asetusta. Suurten yritysten on arvioitava toimitusriskejä 9 kuukauden kuluessa (12 sijaan) ja toteutettava toimia haavoittuvuuksien lieventämiseksi. Perustetaan eurooppalainen kriittisten raaka-aineiden keskus, joka koordinoi yhteishankintoja ja strategisia varastoja. Toimitusvarmuuden turvaamisen kiitettävän tavoitteen taustalla on uusi byrokratian ja rajoitusten kerros, joka ei takaa kustannusten hallintaa.
Eurooppalaisen kriittisten raaka-aineiden keskuksen perustaminen esitetään vastauksena unionin riippuvuuteen. Mutta lisäelin hallintoneuvostoineen, pääjohtajineen ja työryhmineen ei tuota unssiakaan litiumia tai harvinaisia maametalleja. Se lisää yhden päätöksentekokerroksen toimintakuluineen ja viiveineen. Yhteishankinnat ja strategiset varastot voivat olla mielekkäitä mekanismeja, mutta ne edellyttävät nopeaa toimeenpanokykyä ja hyväksyttyä riskinottoa. Ehdotettu hallintomalli, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on yksi ääni hallintoneuvostossa ja komissiolla kaksi, muistuttaa enemmän konsensuskoneistoa kuin ketterää toimijaa.
Yritysten on sopeuduttava uusiin velvoitteisiin. Toimitusketjun riskinarviointi, jota nyt vaaditaan yhdeksän kuukauden kuluessa ilmoituksesta ja vähintään kolmen vuoden välein, merkitsee varmaa hallinnollista taakkaa. Komissio voi pyytää selvityksiä, ja yritysten on vastattava 60 päivän kuluessa. Pk-yritykselle tämä tarkoittaa harvinaisten resurssien kohdentamista raporttien tuottamiseen investoimisen sijaan louhintaan tai kierrätykseen. Tekstissä säädetään, että komissio antaa ohjeita, mutta vaatimustenmukaisuuden kustannukset jäävät yritysten maksettaviksi.
Kestomagneettien läpinäkyvyys on toinen esimerkki hyvästä aikomuksesta, joka muuttuu kustannuksiksi. Vuodesta 2027 alkaen markkinoille saattajien on julkaistava kierrätettyjen materiaalien prosenttiosuus yli 0,2 kg:n magneeteissa. Komissio hyväksyy laskenta- ja todentamissäännöt joulukuuhun 2026 mennessä. Teollisuudelle tämä tarkoittaa usein kalliin yksityiskohtaisen jäljitettävyyden käyttöönottoa ilman takeita siitä, että se todella edistää kierrätystä. Tehokkaampi lähestymistapa olisi ollut antaa yksityisten toimijoiden kehittää kannattavia kierrätysketjuja yksinkertaisen ja vakaan sääntelykehyksen tukemina raportointivelvoitteiden sijaan.
Parlamentti poisti 24 artiklan 6 kohdan, jonka sisältöä ei täsmennetä, mutta lisäsi uusia velvoitteita ja uuden elimen. Sen sijaan että se olisi keventänyt yrityksiin kohdistuvaa taakkaa, se raskauttaa sitä. Riskinarvioinnin piiriin kuuluvien tuotteiden luetteloa laajennetaan, ja komissio voi lisätä siihen luokkia delegoidulla säädöksellä. Tämä joustavuus on tervetullutta, mutta se luo yrityksille oikeudellista epävarmuutta, sillä ne eivät tiedä, mitkä tuotteet kuuluvat sen piiriin huomenna. Sääntelyn vakaus on pitkän aikavälin investointien edellytys erityisesti louhinta- ja teollisuussektoreilla.
Parlamentin kantaa on vielä neuvoteltava jäsenvaltioiden kanssa. Se heijastaa interventionistista näkemystä, jossa unioni pyrkii suunnittelemaan toimitusketjuja sen sijaan että se vapauttaisi aloitteita. Toissijaisuusperiaatteeseen perustuva lähestymistapa olisi ollut antaa jäsenvaltioiden ja yritysten kantaa vastuunsa, helpottaa eurooppalaisten resurssien hyödyntämistä, nopeuttaa lupamenettelyjä ja solmia kauppasopimuksia. Sen sijaan perustetaan keskus ja pinotaan velvoitteita. Veronmaksaja ja kuluttaja maksavat.
Yksi keskus lisää ei tuota unssiakaan litiumia, mutta se lisää byrokratian kerroksen ja kustannuksia niille, jotka tuottavat.
