Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se tuomitsee islamistisen soluttautumisen, vaatii eurooppalaista menetelmää sen merkkien tunnistamiseksi ja vaatii, että muslimiveljeskuntaan liittyvät tahot merkitään EU:n terrorisminvastaiseen luetteloon, kun oikeudelliset kriteerit täyttyvät. Se vaatii myös, että EU:n varoista ei hyödy mikään verkosto, joka on jo kyseisessä luettelossa, ja että komissio vastaa muslimiveljeskuntayhteyksistä epäiltyihin tahoihin maksetuista rahoituksista. Kyse ei ole laista: parlamentti ilmaisee poliittisen kantansa ja esittää vaatimuksia komissiolle ja jäsenvaltioille.
Teksti lähtee siitä havainnosta, että islamistiset verkostot käyttävät eurooppalaisten toimielinten menettelyjä, rahoitusta ja kieltä saadakseen legitimiteettiä ja heikentääkseen demokraattisia arvoja sisältäpäin. Siinä mainitaan Euroopan muslimien neuvosto, aiemmin Euroopan islamilaisten järjestöjen liitto, ja siihen liittyvät järjestöt kuten FEMYSO. Päätöslauselmassa korostetaan eroa islamin uskontona ja poliittisen islamismin välillä sekä sitä, että syrjinnän vastaista taistelua ei pidä käyttää islamin kritiikin estämiseen.
Eurooppalainen menetelmä soluttautumisen tunnistamiseksiParlamentti vaatii yhteistä menetelmää islamistisen soluttautumisen merkkien tunnistamiseksi: uskonnon ja politiikan sekoittuminen, institutionaalinen kaksoispuhe, taloudellinen läpinäkymättömyys, toistuvat kumppanuudet, läheisyys jo tunnistettuihin verkostoihin, aktivistiraportit, rakenteiden uudelleenmuodostaminen ja syrjinnän vastaisten kehysten väärinkäyttö.
Merkintä terrorisminvastaiseen luetteloon, jos kriteerit täyttyvätSe kehottaa neuvostoa merkitsemään muslimiveljeskuntaan liittyvät tahot ja henkilöt unionin terroristijärjestöjen luetteloon, kun yhteisen kannan 2001/931/YUTP kriteerit täyttyvät, ja soveltamaan vastaavia rajoittavia toimenpiteitä. Arviointi ei saa rajoittua virallisesti ilmoitettuihin rakenteisiin: myös yhdistetyt tahot, peitejärjestöt, rahoituksen välittäjät ja nuorisoverkostot on otettava huomioon.
Ei EU:n varoja luetteloituihin verkostoihinParlamentti kehottaa komissiota varmistamaan, ettei unionin varoja päädy suoraan tai välillisesti tahoille, kumppaneille, urakoitsijoille, alihankkijoille, tosiasiallisille edunsaajille tai loppuvastaanottajille, jotka liittyvät EU:n terrorisminvastaiseen luetteloon merkittyihin verkostoihin. Se vaatii myös kokonaiskuvaa kaikista tapauksista, joissa varoja on maksettu henkilöille tai tahoille, joiden epäillään liittyvän muslimiveljeskuntaan tai poliittiseen islamiin, mukaan lukien määrät, ohjelmat, perustelut ja valvonnan puutteet, sekä avustussopimusten saattamisen saataville.
Rahoituksen avoimuus ja tehostettu valvontaKomissiota kehotetaan varmistamaan rahoitusketjujen täydellinen jäljitettävyys, mukaan lukien aliavustukset, rahoituksen välittäjät ja tosiasialliset edunsaajat, vahvistamaan hallintoviranomaisten ja edunsaajien asianmukaisen huolellisuuden velvoitteita sekä käyttämään täysimääräisesti varhaisen havaitsemisen ja poissulkemisen järjestelmää (EDES), kun tahot edistävät islamistista soluttautumista, radikalisoitumista, antisemitismiä tai terrorismia.
Eurooppalainen luettelo vihasaarnaajistaParlamentti vaatii unionin tasoista luetteloa vihasaarnaajista ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan viisumien, oleskelulupien ja liikkuvuuslupien valvontaa, kun henkilöt liittyvät tähän luetteloon. Se tukee myös kaikkia kansallisia toimenpiteitä, joilla pyritään kieltämään kokovartalopeitteet (niqab tai burqa) julkisilla paikoilla ja yleisölle avoimissa tiloissa.
Päätöslauselma hyväksyttiin 381 äänellä puolesta, 167 vastaan ja 15 tyhjää elektronisessa nimenhuutoäänestyksessä.
Kansalaisille tämä äänestys ei luo uutta oikeudellista velvoitetta: se vahvistaa parlamentin poliittisen kannan ja painostaa komissiota ja jäsenvaltioita. Käytännössä parlamentti vaatii, että eurooppalainen rahoitus jäljitetään loppuedunsaajiin asti ja että luetteloituihin terroristiverkostoihin liittyvät tahot suljetaan avustusten ulkopuolelle. Se vaatii myös, että Euroopan muslimien neuvostoon liittyviltä järjestöiltä, kuten FEMYSOlta, evätään pääsy eurooppalaisiin toimielimiin ja ne poistetaan EU:n avoimuusrekisteristä. Rajavalvontaa ja oleskelulupien valvontaa voitaisiin tehostaa henkilöille, jotka merkitään tulevaan vihasaarnaajien luetteloon, ja kansallisia toimenpiteitä niqabin tai burqan kieltämiseksi julkisessa tilassa tuetaan.
Äänin 381 vastaan 167 Euroopan parlamentti tuomitsee islamistisen soluttautumisen ja vaatii, että muslimiveljeskuntaan liittyvät verkostot merkitään EU:n terrorisminvastaiseen luetteloon, kun oikeudelliset kriteerit täyttyvät. Se vaatii myös täyttä avoimuutta EU:n varoista, jotka on maksettu epäillyille tahoille. Tämä päätöslauselma ei kuitenkaan ole laki: se määrittää poliittisen kannan ja painostaa komissiota ja neuvostoa. Todellinen kysymys on tässä: EU:n toimielimet rahoittavat, kuulevat ja kutsuvat rakenteita, joita ne sittemmin kieltäytyvät nimeämästä.
Parlamentti ei säädä lakia tässä. Se esittää vaatimuksia komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille. Torstain äänestys ei luo uusia velvoitteita: se vahvistaa poliittisen enemmistön ja tekee julkiseksi jakolinjan. 381 puolesta, 167 vastaan ja 15 tyhjää sanovat yksinkertaisen asian: enemmistö valituista kieltäytyy kohtelemasta islamistisia verkostoja edustavina keskustelukumppaneina.
Käytännön vaikutus riippuu kahdesta toimijasta. Ensinnäkin neuvostosta, joka yksin voi merkitä tahoja terrorisminvastaiseen luetteloon. Toiseksi komissiosta, joka hallinnoi varoja ja voi aktivoida nopean havaitsemisen ja poissulkemisen järjestelmän (EDES), välineen, jolla edunsaaja voidaan sulkea EU:n avustusten ulkopuolelle. Parlamentti vaatii, että tätä välinettä käytetään täysimääräisesti, kun tahot edistävät islamistista soluttautumista, radikalisoitumista tai antisemitismiä. Se on vaatimus, ei automaattinen mekanismi.
Päätöslauselman konkreettisin kohta on taloudellinen. Parlamentti vaatii, että komissio toimittaa kokonaiskuvan kaikista tapauksista, joissa EU:n varoja on maksettu henkilöille tai tahoille, joiden epäillään olevan yhteydessä muslimiveljeskuntaan tai poliittiseen islamiin, mukaan lukien määrät, ohjelmat, perustelut ja valvonnan puutteet. Se vaatii myös rahoitusketjujen täydellistä jäljitettävyyttä, mukaan lukien aliavustukset, rahoituksen välittäjät ja tosiasialliset edunsaajat. Pk-yritykselle tai yhdistykselle, joka hakee avustusta, tämä tarkoittaa raskaampia valvontoja ja pidempiä käsittelyaikoja. Veronmaksajalle se tarkoittaa, että julkisen rahan maksaminen lakkaa ilman, että kiinnitetään huomiota sen vastaanottajien arvoihin.
Päätöslauselma ei tyydy vaatimaan tilivelvollisuutta: se osoittaa mekanismin. Verkosto, joka saa EU:n varoja, saa institutionaalisen tunnustuksen, sitten pääsyn kuulemisiin ja tapahtumiin, sitten media-legitiimisyyden. Jokainen vaihe vahvistaa seuraavaa. Vaatiessaan, että Euroopan muslimineuvostoon liittyviltä organisaatioilta, kuten FEMYSOlta, evätään pääsy toimielimiin ja ne poistetaan avoimuusrekisteristä, parlamentti puuttuu tähän kehään. Mutta se tekee sen päätöslauselmalla muuttamatta pääsyn sääntöjä tai tukikelpoisuuden kriteerejä.
Parlamentti tukee kansallisia toimenpiteitä, joilla kielletään niqab ja burqa julkisessa tilassa, mutta ei aseta niitä EU:n tasolla. Se kehottaa neuvostoa merkitsemään tahoja terrorisminvastaiseen luetteloon, mutta ei tee sitä itse. Se vaatii eurooppalaista luetteloa vihasaarnaajista, mutta ei luo tätä luetteloa. Jokainen vaatimus on riippuvainen neuvoston ja komission poliittisesta tahdosta.
Toissijaisuusperiaatteeseen ja markkinoihin perustuva lähestymistapa olisi tehnyt päinvastoin: se olisi aloittanut leikkaamalla rahoituksen rakenteilta, jotka eivät kunnioita unionin arvoja, muuttamalla varainhoitoasetusta siten, että poissulkeminen olisi automaattista eikä harkinnanvaraista. Se olisi myös määrännyt kaikkien EU:n avustusten tosiasiallisten edunsaajien avoimuudesta odottamatta parlamentin erityistä vaatimusta. Nykyinen päätöslauselma vaatii avoimuutta; se ei järjestä sitä.
Enemmistö on olemassa verkostojen nimeämiseksi; sitä ei vielä ole varojen leikkaamiseksi.
Äänin 381 vastaan 167 Euroopan parlamentti tuomitsee islamistisen soluttautumisen ja vaatii, että muslimiveljeskuntaan liittyvät verkostot merkitään EU:n terrorisminvastaiseen luetteloon, kun oikeudelliset kriteerit täyttyvät. Se vaatii myös täyttä avoimuutta EU:n varoista, jotka on maksettu epäillyille tahoille. Tämä päätöslauselma ei kuitenkaan ole laki: se määrittää poliittisen kannan ja painostaa komissiota ja neuvostoa. Todellinen kysymys on tässä: EU:n toimielimet rahoittavat, kuulevat ja kutsuvat rakenteita, joita ne sittemmin kieltäytyvät nimeämästä.
Parlamentti ei säädä lakia tässä. Se esittää vaatimuksia komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille. Torstain äänestys ei luo uusia velvoitteita: se vahvistaa poliittisen enemmistön ja tekee julkiseksi jakolinjan. 381 puolesta, 167 vastaan ja 15 tyhjää sanovat yksinkertaisen asian: enemmistö valituista kieltäytyy kohtelemasta islamistisia verkostoja edustavina keskustelukumppaneina.
Käytännön vaikutus riippuu kahdesta toimijasta. Ensinnäkin neuvostosta, joka yksin voi merkitä tahoja terrorisminvastaiseen luetteloon. Toiseksi komissiosta, joka hallinnoi varoja ja voi aktivoida nopean havaitsemisen ja poissulkemisen järjestelmän (EDES), välineen, jolla edunsaaja voidaan sulkea EU:n avustusten ulkopuolelle. Parlamentti vaatii, että tätä välinettä käytetään täysimääräisesti, kun tahot edistävät islamistista soluttautumista, radikalisoitumista tai antisemitismiä. Se on vaatimus, ei automaattinen mekanismi.
Päätöslauselman konkreettisin kohta on taloudellinen. Parlamentti vaatii, että komissio toimittaa kokonaiskuvan kaikista tapauksista, joissa EU:n varoja on maksettu henkilöille tai tahoille, joiden epäillään olevan yhteydessä muslimiveljeskuntaan tai poliittiseen islamiin, mukaan lukien määrät, ohjelmat, perustelut ja valvonnan puutteet. Se vaatii myös rahoitusketjujen täydellistä jäljitettävyyttä, mukaan lukien aliavustukset, rahoituksen välittäjät ja tosiasialliset edunsaajat. Pk-yritykselle tai yhdistykselle, joka hakee avustusta, tämä tarkoittaa raskaampia valvontoja ja pidempiä käsittelyaikoja. Veronmaksajalle se tarkoittaa, että julkisen rahan maksaminen lakkaa ilman, että kiinnitetään huomiota sen vastaanottajien arvoihin.
Päätöslauselma ei tyydy vaatimaan tilivelvollisuutta: se osoittaa mekanismin. Verkosto, joka saa EU:n varoja, saa institutionaalisen tunnustuksen, sitten pääsyn kuulemisiin ja tapahtumiin, sitten media-legitiimisyyden. Jokainen vaihe vahvistaa seuraavaa. Vaatiessaan, että Euroopan muslimineuvostoon liittyviltä organisaatioilta, kuten FEMYSOlta, evätään pääsy toimielimiin ja ne poistetaan avoimuusrekisteristä, parlamentti puuttuu tähän kehään. Mutta se tekee sen päätöslauselmalla muuttamatta pääsyn sääntöjä tai tukikelpoisuuden kriteerejä.
Parlamentti tukee kansallisia toimenpiteitä, joilla kielletään niqab ja burqa julkisessa tilassa, mutta ei aseta niitä EU:n tasolla. Se kehottaa neuvostoa merkitsemään tahoja terrorisminvastaiseen luetteloon, mutta ei tee sitä itse. Se vaatii eurooppalaista luetteloa vihasaarnaajista, mutta ei luo tätä luetteloa. Jokainen vaatimus on riippuvainen neuvoston ja komission poliittisesta tahdosta.
Toissijaisuusperiaatteeseen ja markkinoihin perustuva lähestymistapa olisi tehnyt päinvastoin: se olisi aloittanut leikkaamalla rahoituksen rakenteilta, jotka eivät kunnioita unionin arvoja, muuttamalla varainhoitoasetusta siten, että poissulkeminen olisi automaattista eikä harkinnanvaraista. Se olisi myös määrännyt kaikkien EU:n avustusten tosiasiallisten edunsaajien avoimuudesta odottamatta parlamentin erityistä vaatimusta. Nykyinen päätöslauselma vaatii avoimuutta; se ei järjestä sitä.
Enemmistö on olemassa verkostojen nimeämiseksi; sitä ei vielä ole varojen leikkaamiseksi.
