Euroopan parlamentti hyväksyi väliaikaisen sopimuksen EU:n hallitusten kanssa, joka antaa Ranskalle luvan liittyä Amerikan välisten merikilpikonnien suojelua ja säilyttämistä koskevaan yleissopimukseen. Ranskan on ilmoitettava parlamentille, neuvostolle ja komissiolle liittymisestään, kuultava komissiota ja paikallisia sidosryhmiä ennen kannan ottamista yleissopimuksen puitteissa sekä toimitettava niille vuosikertomuksensa. Tämä teksti on parlamentin lopullinen kanta; EU:n hallitusten on vielä annettava muodollinen hyväksyntänsä ennen kuin siitä tulee laki.
Ranska pyysi 4. helmikuuta 2025 lupaa liittyä tähän yleissopimukseen, joka allekirjoitettiin Caracasissa 1. joulukuuta 1996, vahvistaakseen yhteistyötään Amerikan ja Karibian alueidensa naapurimaiden kanssa. Eräät yleissopimuksen kattamat kysymykset kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, minkä vuoksi Ranska tarvitsee EU:n valtuutuksen liittyäkseen siihen. Yleissopimuksen tavoitteena on suojella ja säilyttää merikilpikonnia, joita esiintyy Amerikan mantereen ja Karibianmeren viereisillä merialueilla.
Vihreää valoa Ranskan liittymiselleRanska saa liittyä Amerikan välisten merikilpikonnien suojelua ja säilyttämistä koskevaan yleissopimukseen, joka tehtiin Caracasissa 1. joulukuuta 1996.
Pakollinen tiedottaminen toimielimilleRanskan on ilmoitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle liittymisestään yleissopimukseen.
Kuuleminen ennen kannan ottamistaRanskan on kuultava komissiota ja asianomaisia sidosryhmiä, erityisesti paikallisia toimijoita, yleissopimuksen puitteissa tehtäviin päätöksiin, toimenpiteisiin ja suosituksiin liittyvistä kannoista sekä tiedotettava säännöllisesti komissiolle niiden hyväksymisestä.
Yhteinen vuosikertomusRanskan on asetettava yleissopimuksen edellyttämä vuosikertomuksensa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission saataville.
Vain Ranskaa koskevaPäätös on osoitettu ainoastaan Ranskalle. Yleissopimuksen kattamat kysymykset, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, eivät muutu.
Parlamentti hyväksyi tekstin 658 äänellä puolesta, 2 vastaan ja 4 tyhjää.
Tämä päätös antaa Ranskalle mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Amerikan ja Karibian naapureidensa kanssa merikilpikonnien suojelemiseksi paremmin, erityisesti laittoman kalastuksen torjumiseksi, joka aiheuttaa sivusaaliita muun muassa Ranskan Guayanan kaltaisilla alueilla. Kansalaisia ja paikallisia toimijoita, kalastajia ja yhdistyksiä, kuullaan ennen kuin Ranska ottaa kantaa yleissopimuksen puitteissa. Parlamentille, neuvostolle ja komissiolle tiedotetaan liittymisestä, ja ne saavat vuosittain Ranskan kertomuksen yleissopimuksen täytäntöönpanosta.
Euroopan parlamentti hyväksyi äänin 658 puolesta, 2 vastaan ja 4 tyhjää väliaikaisen sopimuksen, joka antaa Ranskalle luvan liittyä amerikkalaisten merikilpikonnien suojelua koskevaan yleissopimukseen. Näennäisen teknisyyden takana on hyvin ymmärretty suvereniteettikysymys: Ranska pyytää unionilta lupaa, koska asia kuuluu osittain EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, ja teksti rajaa tätä liittymistä tiedottamis- ja kuulemisvelvoitteilla. Ei enempää, ei vähempää.
Ranskan 4. helmikuuta 2025 esittämän pyynnön tavoitteena oli vahvistaa yhteistyötä amerikkalaisten ja karibialaisten alueiden naapurimaiden kanssa, joissa laiton kalastus aiheuttaa merikilpikonnien sivusaaliita erityisesti Ranskan Guayanassa. Caracasin yleissopimus kattaa kysymyksiä, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, mistä johtuu valtuutuksen tarve. Parlamentti ei siis tee muuta kuin antaa vihreää valoa olemassa olevalle oikeudelliselle kehykselle luomatta uutta eurooppalaista toimivaltaa.
Ranskalle asetetut velvoitteet ovat oikeasuhteisia: toimielinten tiedottaminen liittymisestä, komission ja paikallisten toimijoiden kuuleminen ennen kannan ottamista yleissopimuksen elimissä sekä vuosikertomuksen jakaminen. Nämä vaatimukset takaavat, että Ranska ei sitoudu yksin päätöksiin, jotka voisivat vaikuttaa meriluonnonvarojen suojelua koskeviin yhteisiin politiikkoihin. Kalastajille ja paikallisille järjestöille tämä merkitsee, että niiden ääni tulee kuulluksi ennen kuin Pariisi määrittelee kantansa.
Tämä asia havainnollistaa hyvin ymmärrettyä toissijaisuusperiaatetta: unioni antaa valtiolle luvan toimia kansainvälisessä kehyksessä silloin, kun sen yksinomainen toimivalta on kyseessä, kuitenkaan omaksumatta ympäristöpolitiikkaa tai asettamatta taloudellisille toimijoille lisävelvoitteita. Päätös on osoitettu yksin Ranskalle, ja kysymykset, joita EU:n yksinomainen toimivalta ei kata, jäävät kansalliseen toimivaltaan. Tämä on lähestymistapa, joka ansaitsee kiitosta: se välttää sääntelyn liiallisen kuormittamisen ja kunnioittaa valtioiden vastuuta.
Äänestystulos (658 puolesta, 2 vastaan, 4 tyhjää) osoittaa harvinaista yksimielisyyttä. Muutamat eristäytyneet vastustajat eivät kyseenalaista liittymistä, mutta ilmaisevat ehkä huolta luvan laajuudesta. Lopputeksti kuitenkin täsmentää, että päätös ei merkitse unionin ulkoisen toimivallan käyttöä muilla kuin yksinomaisen toimivallan aloilla, mikä selvästi rajaa sen soveltamisalaa. Liberaalimpi vaihtoehto olisi ollut antaa Ranskan liittyä ilman ennakkolupaa muilla kuin yksinomaisen toimivallan aloilla, mutta nykyinen oikeudellinen kehys ei salli sitä.
Kohdennettu lupa, ei suvereniteetin siirto: Ranska pysyy ohjaksissa, unioni valvoo kehystä.
Euroopan parlamentti hyväksyi äänin 658 puolesta, 2 vastaan ja 4 tyhjää väliaikaisen sopimuksen, joka antaa Ranskalle luvan liittyä amerikkalaisten merikilpikonnien suojelua koskevaan yleissopimukseen. Näennäisen teknisyyden takana on hyvin ymmärretty suvereniteettikysymys: Ranska pyytää unionilta lupaa, koska asia kuuluu osittain EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, ja teksti rajaa tätä liittymistä tiedottamis- ja kuulemisvelvoitteilla. Ei enempää, ei vähempää.
Ranskan 4. helmikuuta 2025 esittämän pyynnön tavoitteena oli vahvistaa yhteistyötä amerikkalaisten ja karibialaisten alueiden naapurimaiden kanssa, joissa laiton kalastus aiheuttaa merikilpikonnien sivusaaliita erityisesti Ranskan Guayanassa. Caracasin yleissopimus kattaa kysymyksiä, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, mistä johtuu valtuutuksen tarve. Parlamentti ei siis tee muuta kuin antaa vihreää valoa olemassa olevalle oikeudelliselle kehykselle luomatta uutta eurooppalaista toimivaltaa.
Ranskalle asetetut velvoitteet ovat oikeasuhteisia: toimielinten tiedottaminen liittymisestä, komission ja paikallisten toimijoiden kuuleminen ennen kannan ottamista yleissopimuksen elimissä sekä vuosikertomuksen jakaminen. Nämä vaatimukset takaavat, että Ranska ei sitoudu yksin päätöksiin, jotka voisivat vaikuttaa meriluonnonvarojen suojelua koskeviin yhteisiin politiikkoihin. Kalastajille ja paikallisille järjestöille tämä merkitsee, että niiden ääni tulee kuulluksi ennen kuin Pariisi määrittelee kantansa.
Tämä asia havainnollistaa hyvin ymmärrettyä toissijaisuusperiaatetta: unioni antaa valtiolle luvan toimia kansainvälisessä kehyksessä silloin, kun sen yksinomainen toimivalta on kyseessä, kuitenkaan omaksumatta ympäristöpolitiikkaa tai asettamatta taloudellisille toimijoille lisävelvoitteita. Päätös on osoitettu yksin Ranskalle, ja kysymykset, joita EU:n yksinomainen toimivalta ei kata, jäävät kansalliseen toimivaltaan. Tämä on lähestymistapa, joka ansaitsee kiitosta: se välttää sääntelyn liiallisen kuormittamisen ja kunnioittaa valtioiden vastuuta.
Äänestystulos (658 puolesta, 2 vastaan, 4 tyhjää) osoittaa harvinaista yksimielisyyttä. Muutamat eristäytyneet vastustajat eivät kyseenalaista liittymistä, mutta ilmaisevat ehkä huolta luvan laajuudesta. Lopputeksti kuitenkin täsmentää, että päätös ei merkitse unionin ulkoisen toimivallan käyttöä muilla kuin yksinomaisen toimivallan aloilla, mikä selvästi rajaa sen soveltamisalaa. Liberaalimpi vaihtoehto olisi ollut antaa Ranskan liittyä ilman ennakkolupaa muilla kuin yksinomaisen toimivallan aloilla, mutta nykyinen oikeudellinen kehys ei salli sitä.
Kohdennettu lupa, ei suvereniteetin siirto: Ranska pysyy ohjaksissa, unioni valvoo kehystä.
