Euroopan parlamentti hyväksyi äänin 515 puolesta, 108 vastaan ja 35 tyhjää kantansa INSPIRE-direktiivin yksinkertaistamisesta. Direktiivi sääntelee ympäristöön liittyviä paikkatietoja (kartat, maaperä, vesi, luonnon monimuotoisuus). Parlamentin jäsenet hylkäsivät komission lähestymistavan, joka olisi poistanut useita keskeisiä artikloja: he poistavat artiklat 6, 9 ja 10 mutta säilyttävät ja kirjoittavat uudelleen artiklat 7, 11, 12 ja 17 tietojen saatavuuden ja jakamisen varmistamiseksi. Tämä teksti on parlamentin lähtökohta; sen on nyt neuvoteltava lopullisesta versiosta EU:n hallitusten kanssa.
Vuoden 2007 INSPIRE-direktiivi järjestää ympäristöön liittyvien paikkatietojen tarjoamisen Euroopan viranomaisten kesken. Komissio ehdotti useiden vaatimusten poistamista, erityisesti yhteentoimivuussääntöjen ja palveluverkoston, jotta vältettäisiin päällekkäisyydet horisontaalisen tietolainsäädännön kanssa. Parlamentti valitsi toisen tien: yksinkertaistaa rikkomatta olemassa olevaa infrastruktuuria.
Avoimet standardit pakollisiksiPaikkatietoaineistojen ja -palvelujen, myös ohjelmointirajapintojen (API) kautta, on perustuttava avoimiin, dokumentoituihin, toimittajariippumattomiin ja geospatiaalisiin standardeihin, kuten ISO-standardeihin ja Open Geospatial Consortiumin määritelmiin.
Saanti linjassa avoimen datan kanssaPaikkatiedot on asetettava saataville ja niihin on päästävä käsiksi avointa dataa koskevan direktiivin mukaisesti siten, että tekniset järjestelyt mahdollistavat niiden haun ja käytön julkisissa ympäristötehtävissä ja edistävät samalla yhteentoimivuutta ja vertailukelpoisuutta koko unionissa.
Vapaaehtoinen yhdistäminen säilyyJäsenvaltiot pyrkivät antamaan viranomaisille teknisen mahdollisuuden yhdistää paikkatietonsa asiaankuuluviin palveluihin, joista säädetään unionin datanhallintalainsäädännössä; tämä mahdollisuus on avoin myös kolmansille osapuolille, jotka sitä pyytävät ja joiden tiedot täyttävät metatietoja ja yhteentoimivuutta koskevat vaatimukset.
Vaihto viranomaisten keskenViranomaisten on voitava käyttää ympäristöön mahdollisesti vaikuttavissa julkisissa tehtävissä tarvittavia paikkatietoja ja vaihtaa niitä; jäsenvaltiot toteuttavat tai pitävät tarvittaessa voimassa kansallisia toimenpiteitä tehokkaan saatavuuden varmistamiseksi.
Useiden artiklojen poistaminenArtiklat 6, 9 ja 10 poistetaan samoin kuin 11 artiklan 2 ja 3 kohta sekä 17 artiklan 3, 8 kohta. Komission valtuutus antaa yhteentoimivuussääntöjä poistetaan, mutta avoimien standardien vaatimukset ja vertailukelpoisuutta koskevat suojatoimet säilytetään.
Parlamentti hyväksyi tekstin äänin 515 puolesta, 108 vastaan ja 35 tyhjää sähköisessä nimenhuutoäänestyksessä.
Kansalaisille tämä tarkoittaa, että ympäristötiedot (ilmanlaatu, vesi, maaperä, luonnon monimuotoisuus) pysyvät saatavilla ja vertailukelpoisina EU-maiden kesken, mikä helpottaa ympäristöpolitiikan seurantaa ja kansalaisten osallistumista. Yritykset ja kehittäjät, jotka hyödyntävät näitä tietoja uudelleen, hyötyvät avoimista standardeista ja yhdenmukaisista rajapinnoista, mikä vähentää teknisiä kustannuksia. Viranomaiset voivat edelleen vaihtaa näitä tietoja ympäristötehtäviään varten ilman velvoitetta käyttää keskitettyä palveluverkostoa.
Komissio halusi keventää INSPIRE-direktiiviä poistamalla sen yhteentoimivuussäännöt. Parlamentti hyväksyi kantansa äänin 515 puolesta, 108 vastaan ja 35 tyhjää, ja teki toisen valinnan: se poistaa 6, 9 ja 10 artiklan mutta kirjoittaa uudelleen 7, 11, 12 ja 17 artiklan säilyttääkseen vertailukelpoiset ja uudelleenkäytettävät ympäristötiedot. Yksinkertaistamisesta tulee uudelleenkirjoitus, ei purkutyö.
Komissio ehdotti yhteentoimivuussääntöjen antamiseen oikeuttavan valtuutuksen poistamista ja luotti siihen, että avoimen datan direktiivi riittäisi. Parlamentti ei hyväksynyt tätä vetoa: se poistaa valtuutuksen mutta kirjaa direktiiviin itsessään velvoitteen käyttää avoimia ja dokumentoituja standardeja. Mekanismi vaihtaa omistajaa, ei tehtävää. Kehittäjälle, joka käyttää uudelleen maaperä- tai vedenlaatukarttoja, ero on konkreettinen: hän ei enää ole epävarman täytäntöönpanosäädöksen varassa vaan nojaa julkisiin ja vakaisiin spesifikaatioihin.
Valinnalla on hintansa, ja se on sanottava. Avoimien standardien velvoite on edelleen vaatimustenmukaisuustaakka hallinnoille, jotka pyörittävät vanhoja järjestelmiä. Mutta vaihtoehto, oikeudellinen tyhjiö, jonka omistusoikeudelliset formaatit täyttäisivät, olisi sulkenut uudelleenkäyttäjät maksullisiin lisensseihin ja rajapintoihin. Parlamentti valitsi kevyen ja ennustettavan säännön säännöttömyyden sijaan, joka olisi hyödyttänyt hallitsevia toimittajia.
Komissio halusi pyyhkiä pois 17 artiklan. Parlamentti rajaa sen olennaiseen: viranomaisten on voitava päästä ympäristötehtävissä tarvittaviin maantieteellisiin tietoihin ja vaihtaa niitä, kun taas uudelleenkäyttöä säätelee edelleen avoimen datan direktiivi. Se on kohtuullinen kompromissi: tarpeettomat velvoitteet poistetaan, julkinen toimintakyky säilytetään siellä, missä sillä on merkitystä, veden, maaperän ja biodiversiteetin osalta.
Teksti jättää kuitenkin jäsenvaltioille harkintavaltaa, ja ne voivat tarvittaessa hyväksyä tai pitää voimassa kansallisia toimenpiteitä. Tämä jousto on toissijaisuusperiaatteen kannalta tervettä, mutta se avaa oven pääsyn eroihin maiden välillä. Kevyt seurantamekanismi, joka perustuisi jo vaadittuihin metatietoihin, olisi riittänyt varmistamaan, ettei tosiasiallinen pääsy katoa kansallisiin laatikoihin.
Parlamentti ei pelastanut INSPIREä nostalgian vuoksi: se korvasi täytäntöönpanosäädösten byrokratian avoimilla standardeilla, joita kukaan ei voi takavarikoida.
Komissio halusi keventää INSPIRE-direktiiviä poistamalla sen yhteentoimivuussäännöt. Parlamentti hyväksyi kantansa äänin 515 puolesta, 108 vastaan ja 35 tyhjää, ja teki toisen valinnan: se poistaa 6, 9 ja 10 artiklan mutta kirjoittaa uudelleen 7, 11, 12 ja 17 artiklan säilyttääkseen vertailukelpoiset ja uudelleenkäytettävät ympäristötiedot. Yksinkertaistamisesta tulee uudelleenkirjoitus, ei purkutyö.
Komissio ehdotti yhteentoimivuussääntöjen antamiseen oikeuttavan valtuutuksen poistamista ja luotti siihen, että avoimen datan direktiivi riittäisi. Parlamentti ei hyväksynyt tätä vetoa: se poistaa valtuutuksen mutta kirjaa direktiiviin itsessään velvoitteen käyttää avoimia ja dokumentoituja standardeja. Mekanismi vaihtaa omistajaa, ei tehtävää. Kehittäjälle, joka käyttää uudelleen maaperä- tai vedenlaatukarttoja, ero on konkreettinen: hän ei enää ole epävarman täytäntöönpanosäädöksen varassa vaan nojaa julkisiin ja vakaisiin spesifikaatioihin.
Valinnalla on hintansa, ja se on sanottava. Avoimien standardien velvoite on edelleen vaatimustenmukaisuustaakka hallinnoille, jotka pyörittävät vanhoja järjestelmiä. Mutta vaihtoehto, oikeudellinen tyhjiö, jonka omistusoikeudelliset formaatit täyttäisivät, olisi sulkenut uudelleenkäyttäjät maksullisiin lisensseihin ja rajapintoihin. Parlamentti valitsi kevyen ja ennustettavan säännön säännöttömyyden sijaan, joka olisi hyödyttänyt hallitsevia toimittajia.
Komissio halusi pyyhkiä pois 17 artiklan. Parlamentti rajaa sen olennaiseen: viranomaisten on voitava päästä ympäristötehtävissä tarvittaviin maantieteellisiin tietoihin ja vaihtaa niitä, kun taas uudelleenkäyttöä säätelee edelleen avoimen datan direktiivi. Se on kohtuullinen kompromissi: tarpeettomat velvoitteet poistetaan, julkinen toimintakyky säilytetään siellä, missä sillä on merkitystä, veden, maaperän ja biodiversiteetin osalta.
Teksti jättää kuitenkin jäsenvaltioille harkintavaltaa, ja ne voivat tarvittaessa hyväksyä tai pitää voimassa kansallisia toimenpiteitä. Tämä jousto on toissijaisuusperiaatteen kannalta tervettä, mutta se avaa oven pääsyn eroihin maiden välillä. Kevyt seurantamekanismi, joka perustuisi jo vaadittuihin metatietoihin, olisi riittänyt varmistamaan, ettei tosiasiallinen pääsy katoa kansallisiin laatikoihin.
Parlamentti ei pelastanut INSPIREä nostalgian vuoksi: se korvasi täytäntöönpanosäädösten byrokratian avoimilla standardeilla, joita kukaan ei voi takavarikoida.
