Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman, jossa se tuomitsee jyrkästi Kuuban hallinnon harjoittaman tukahduttamisen ja vaatii Félix Navarron, hänen tyttärensä Saylí Navarron ja kaikkien muiden poliittisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista. Se vaatii myös EU:n ja Kuuban sopimuksen ihmisoikeuslausekkeen aktivoimista ja sopimuksen keskeyttämistä, jos Kuuba ei ryhdy konkreettisiin toimiin demokratian suuntaan. Tämä teksti on poliittinen julistus: se ei luo oikeudellista velvoitetta, mutta se ilmaisee Euroopan unionin virallisen kannan.
Félix Navarro, 72, pitkäaikainen toisinajattelija ja ihmisoikeuksien puolustaja, vapautettiin tammikuussa 2025 katolisen kirkon neuvotteleman sopimuksen osana, mutta hänen vapauttamisensa peruutettiin huhtikuussa 2025. Hän kärsii diabeteksesta ja kroonisista hengitystiesairauksista, ja häntä väitetään pahoinpidellyn vankilan vartijoiden toimesta huhtikuussa 2026 ennen kuin hänet sijoitettiin eristykseen. Hänen tyttärensä Saylí Navarro, Damas de Blanco -järjestön (Saharov-palkinnon saaja) perustajajäsen, on myös vangittuna. Elokuussa 2026 Kuubassa laskettiin olevan 1 339 poliittista vankia, joista 155 naisia ja 38 alaikäisiä, päätöslauselmassa mainittujen lukujen mukaan.
Välitön vapauttaminen vaaditaanParlamentti vaatii Félix Navarron, Saylí Navarron ja kaikkien muiden poliittisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista.
Lääketieteellistä hoitoa vangeilleSe vaatii, että Félix Navarro ja kaikki muut vangit saavat välitöntä, asianmukaista ja riippumatonta lääketieteellistä hoitoa, ja muistuttaa Kuuban viranomaisia niiden velvollisuudesta taata vankien fyysinen turvallisuus.
Pakotteita vastuuhenkilöilleParlamentti toistaa kehotuksensa pakotteiden asettamisesta EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän nojalla tukahduttamistoimista vastuussa oleville henkilöille, alkaen Miguel Díaz-Canelista.
EU:n ja Kuuban sopimus uhattuna keskeyttääSe vaatii EU:n ja Kuuban poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen ihmisoikeuslausekkeen aktivoimista ja sopimuksen välitöntä keskeyttämistä, jos hallinto ei ryhdy konkreettisiin ja todennettaviin toimiin kohti moniarvoista demokratiaa ja kaikkien poliittisten vankien vapauttamista.
Pakotetun maanpaon loppuSe tuomitsee pakotetun maanpaon pakotuskeinona ja vaatii, että jokaisella vangilla on oikeus jäädä maahansa ja palata sinne ilman ennakkoehtoja.
Päätöslauselma hyväksyttiin 374 äänellä puolesta, 198 vastaan ja 19 tyhjää elektronisessa nimenhuutoäänestyksessä 17. syyskuuta 2026.
Tämä päätöslauselma ei muuta suoraan Euroopan oikeutta: se ilmaisee Euroopan parlamentin poliittisen kannan ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan. Käytännössä se kehottaa asettamaan eurooppalaisia pakotteita kuubalaisille tukahduttamistoimista vastuussa oleville henkilöille, mukaan lukien Miguel Díaz-Canel, ja uhkaa keskeyttää EU:n ja Kuuban välisen vuoropuhelu- ja yhteistyösopimuksen, jos konkreettisia toimia poliittisten vankien vapauttamiseksi ja demokratiaan sitoutumiseksi ei toteuteta. Euroopan kansalaisille tämä tarkoittaa, että parlamentti painostaa EU:ta kiristämään kantaansa Kuubaa kohtaan, mutta mitään oikeudellisesti sitovia toimenpiteitä ei ole vielä tässä vaiheessa voimassa.
Euroopan parlamentti hyväksyi 17. syyskuuta 2026 äänin 374 puolesta, 198 vastaan ja 19 tyhjää päätöslauselman, jossa vaaditaan Félix Navarron, hänen tyttärensä Saylí Navarron ja kaikkien kuubalaisten poliittisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista. Teksti on poliittinen julistus, ei laki: se ei vapauta ketään, mutta se määrittää kannan, jota komissio ja jäsenvaltiot eivät voi enää sivuuttaa. Todellinen kysymys ei ole äänestys, vaan se, mitä tapahtuu, jos Miguel Díaz-Canelín hallinto ei liiku.
EU:n ja Kuuban poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen on tarkoitus sisältää ihmisoikeuslauseke. Käytännössä tätä lauseketta ei ole koskaan aktivoitu, ja hallinto on jatkanut: elokuussa 2026 kirjattiin 1 339 poliittista vankia, joista 155 naista ja 38 alaikäistä, päätöslauselmassa mainittujen lukujen mukaan. Parlamentti vaatii siksi lausekkeen aktivoimista ja, jos konkreettisia ja todennettavia toimia kohti moniarvoista demokratiaa ja kaikkien vankien vapauttamista ei toteudu, sopimuksen keskeyttämistä. Kanta on luja, mutta se on edelleen kehotus: päätös kuuluu neuvostolle ja komissiolle.
Mekanismi on yksinkertainen: vuoropuhelusopimuksesta ilman todellista ehdollisuutta tulee alibi. Hallinto allekirjoittaa, ei muuta mitään, ja EU jatkaa yhteistyötä. Uhkaamalla keskeytyksellä parlamentti asettaa kustannuksen hallinnolle, mutta myös jäsenvaltioille, joiden on kannettava tämä katkos. Kysymys on siitä, seuraako neuvosto vai jääkö päätöslauselma kuolleeksi kirjaimeksi.
Parlamentti toistaa kehotuksensa pakotteisiin EU:n ihmisoikeuksia koskevan globaalin pakotejärjestelmän nojalla sortotoimien vastuullisia vastaan, alkaen Miguel Díaz-Canelista. Järjestelmä mahdollistaa varojen jäädyttämisen ja matkustuskiellot, mutta se ei automaattisesti nimeä ketään: päätös kuuluu neuvostolle yksimielisesti. Päätöslauselma ei aseta pakotteita; se vaatii, että pakotteita asetetaan.
Euroopan kansalaisille tämä tarkoittaa, että parlamentti painostaa kiristämään linjaa, mutta mikään ei muutu Euroopan oikeudessa ennen kuin neuvosto toimii. Toimettomuuden hinta on selvä: jokainen kuukausi ilman pakotteita antaa hallinnolle aikaa ja vangit maksavat. Vaihtoehto olisi sitoa talous- ja yhteistyösuhteet todennettaviin edistysaskeliin sen sijaan, että tyydytään julistuksiin.
Päätöslauselma, joka vaatii vapauttamista keskeyttämättä sopimusta, antaa hallinnolle aikaa voittaa.
Euroopan parlamentti hyväksyi 17. syyskuuta 2026 äänin 374 puolesta, 198 vastaan ja 19 tyhjää päätöslauselman, jossa vaaditaan Félix Navarron, hänen tyttärensä Saylí Navarron ja kaikkien kuubalaisten poliittisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista. Teksti on poliittinen julistus, ei laki: se ei vapauta ketään, mutta se määrittää kannan, jota komissio ja jäsenvaltiot eivät voi enää sivuuttaa. Todellinen kysymys ei ole äänestys, vaan se, mitä tapahtuu, jos Miguel Díaz-Canelín hallinto ei liiku.
EU:n ja Kuuban poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen on tarkoitus sisältää ihmisoikeuslauseke. Käytännössä tätä lauseketta ei ole koskaan aktivoitu, ja hallinto on jatkanut: elokuussa 2026 kirjattiin 1 339 poliittista vankia, joista 155 naista ja 38 alaikäistä, päätöslauselmassa mainittujen lukujen mukaan. Parlamentti vaatii siksi lausekkeen aktivoimista ja, jos konkreettisia ja todennettavia toimia kohti moniarvoista demokratiaa ja kaikkien vankien vapauttamista ei toteudu, sopimuksen keskeyttämistä. Kanta on luja, mutta se on edelleen kehotus: päätös kuuluu neuvostolle ja komissiolle.
Mekanismi on yksinkertainen: vuoropuhelusopimuksesta ilman todellista ehdollisuutta tulee alibi. Hallinto allekirjoittaa, ei muuta mitään, ja EU jatkaa yhteistyötä. Uhkaamalla keskeytyksellä parlamentti asettaa kustannuksen hallinnolle, mutta myös jäsenvaltioille, joiden on kannettava tämä katkos. Kysymys on siitä, seuraako neuvosto vai jääkö päätöslauselma kuolleeksi kirjaimeksi.
Parlamentti toistaa kehotuksensa pakotteisiin EU:n ihmisoikeuksia koskevan globaalin pakotejärjestelmän nojalla sortotoimien vastuullisia vastaan, alkaen Miguel Díaz-Canelista. Järjestelmä mahdollistaa varojen jäädyttämisen ja matkustuskiellot, mutta se ei automaattisesti nimeä ketään: päätös kuuluu neuvostolle yksimielisesti. Päätöslauselma ei aseta pakotteita; se vaatii, että pakotteita asetetaan.
Euroopan kansalaisille tämä tarkoittaa, että parlamentti painostaa kiristämään linjaa, mutta mikään ei muutu Euroopan oikeudessa ennen kuin neuvosto toimii. Toimettomuuden hinta on selvä: jokainen kuukausi ilman pakotteita antaa hallinnolle aikaa ja vangit maksavat. Vaihtoehto olisi sitoa talous- ja yhteistyösuhteet todennettaviin edistysaskeliin sen sijaan, että tyydytään julistuksiin.
Päätöslauselma, joka vaatii vapauttamista keskeyttämättä sopimusta, antaa hallinnolle aikaa voittaa.
