Parlamentti hyväksyi 678 miljoonan euron EU-tuen Ignalinan ydinvoimalan käytöstäpoistamiseksi Liettuassa 1. tammikuuta 2028 ja 31. joulukuuta 2034 välisenä aikana. EU kattaa jopa lähes 86 prosenttia kustannuksista, ja loput rahoitetaan Liettuasta ja muista lähteistä. Hyväksytty teksti muuttaa komission alkuperäistä ehdotusta lisäämällä sääntöjä alueen suojaamisesta hybridiuhkilta ja tiedon jakamisesta. Tämä on parlamentin kanta; neuvoston on vielä päätettävä asiasta.
Liettua sitoutui EU:hun liittyessään vuonna 2003 sulkemaan kaksi Ignalinan neuvostoaikaista reaktoria ja poistamaan ne käytöstä. EU on rahoittanut tätä toimintaa vuodesta 2007. Nykyinen ohjelma päättyy vuoden 2027 lopussa, ja komissio on ehdottanut sen jatkamista. Parlamentti äänesti jatkamisen puolesta lisäten siihen turvallisuus- ja avoimuustakeita.
678 miljoonan euron budjettiOhjelman käytettävissä on 678 000 000 euroa käypiin hintoihin (602 720 000 euroa vuoden 2025 hintoina) 1. tammikuuta 2028 ja 31. joulukuuta 2034 väliselle kaudelle.
Jopa 86 prosentin kattaminenEU:n yhteisrahoituksen enimmäisosuus on lähes 86 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Loput rahoitetaan Liettuasta ja muista lähteistä.
Suoja hybridiuhkiltaKäytöstäpoistamisalue on suojattava hybridiuhkilta, mukaan lukien drone-hyökkäykset kriittistä infrastruktuuria vastaan. Ohjelma voi rahoittaa toimenpiteitä tämän turvallisuuden vahvistamiseksi.
JRC:n koordinoima tiedonjakoKomission yhteinen tutkimuskeskus koordinoi käytöstäpoistamista koskevan tiedon levittämistä jäsenvaltioille ja tietyin edellytyksin kolmansille maille luottamuksellisuustakein.
Vanhan ohjelman päättyminen vuonna 2028Vuoden 2021 asetus kumotaan 1. tammikuuta 2028 alkaen. Käynnissä olevat toimet jatkuvat niiden päättymiseen asti.
Parlamentti hyväksyi tekstin 625 äänellä puolesta, 20 vastaan ja 22 tyhjää.
Tämä päätös sitoo eurooppalaisten veronmaksajien rahaa erittäin pitkäkestoiseen hankkeeseen: Ignalinan reaktoreiden laitteiden ja kaivojen purkaminen ja puhdistaminen, radioaktiivisen jätteen hallinta sekä työntekijöiden ja ympäristön suojelu. Tavoitteena on myös välttää se, että Liettua joutuisi yksin kantamaan laskun, jota pidetään suhteettoman suurena sen kokoon nähden. Hankkeesta saatava tieto jaetaan jäsenvaltioiden kesken, mikä voi auttaa muita maita poistamaan omat laitoksensa käytöstä. Teksti ei ole vielä lopullinen: neuvoston on päätettävä asiasta, ja parlamentti pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos ehdotusta muutetaan olennaisesti.
Parlamentti äänesti 678 miljoonasta eurosta Liettuan Ignalinan ydinvoimalan purkamisen jatkamiseksi vuosina 2028, 2034, EU:n osarahoituksen ollessa lähes 86 prosenttia. Teksti lisää kaksi hyödyllistä uutuutta: alueen suojelun lennokkeja vastaan ja tiedon jakamisen. Se ei ratkaise peruskysymystä: miksi eurooppalainen veronmaksaja maksaa vielä kaksikymmentä vuotta sulkemisen jälkeen hanketta, jonka lopullinen vastuu on edelleen liettualaisilla?
Ignalinan purkaminen on perusteltu hanke: kaksi Tšernobylin tyyppistä RBMK-reaktoria, jotka suljettiin vuosina 2004 ja 2009, jättävät jälkeensä laitteita ja kaivoja, jotka on purettava ja puhdistettava. Liettua ei voi yksin kantaa laskua, joka on suhteeton sen talouden kokoon nähden, ja vuoden 2003 liittymissopimuksen pöytäkirja nro 4 velvoitti sen sulkemiseen. Mutta jatkaminen vuoteen 2034, komission ehdottamaan 552 miljoonaan verrattuna kasvaneella määrärahalla, muuttaa poikkeuksellisen tuen toistuvaksi budjettieräksi. Parlamentti kasvatti budjettia sitomatta maksuja enempää tulostavoitteisiin. Ydinvoimalan purkuhankkeella, jonka rahoitus on taattu etukäteen, ei ole mitään kannustinta pysyä aikataulussa: viivästymisen kustannukset kantaa unionin budjetti, ei rakennuttaja.
Parlamentin lisäykset ovat oikeansuuntaisia. Alueen suojelu hybridiuhkia, lennokit mukaan lukien, vastaan on konkreettinen turvallisuusmeno, ei tyylikeino: isku purettavana olevaan kriittiseen infrastruktuuriin vaikuttaisi Liettuaa laajemmin. Yhteisen tutkimuskeskuksen koordinoima ja INSC-D:n kokonaan rahoittama tiedon jakaminen voi auttaa muita jäsenvaltioita purkamaan omia laitoksiaan. Nämä kaksi lisäystä eivät kuitenkaan korjaa rahoitusrakennetta: 86 prosentin taso on edelleen kokonaisenimmäismäärä, ja jäsenvaltioiden lisäosuudet lisätään määrärahaan ilman uutta parlamentaarista valvontaa.
Toissijaisuusperiaatteeseen nojaava lähestymistapa olisi säilyttänyt eurooppalaisen solidaarisuuden mutta sitonut jokaisen rahoituserän purkusuunnitelman todennettaviin tulostavoitteisiin, kustannusten riippumattomaan tarkastukseen ja takaisinperintälausekkeeseen ylitysten varalta. Se olisi myös asettanut unionin osuudelle absoluuttisen enimmäismäärän sen sijaan, että määräraha jätetään avoimeksi lisäresursseille. Parlamentti valitsi budjetin korotuksen ja turvatakuut ilman tulostavoitemekanismia. Veronmaksajalle ero on yksinkertainen: toisessa tapauksessa raha seuraa tuloksia, toisessa aikataulua.
Teksti ei ole lopullinen. Neuvoston on otettava kantaa, ja parlamentti pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto muuttaa ehdotusta olennaisesti. Tässä on tilaisuus korjata puutteet: sitovat tulostavoitteet, todellinen enimmäismäärä ja riippumaton kustannusarvio ennen jokaista erää. Ilman sitä eurooppalainen solidaarisuus jää budjettiriviksi, ei tulossitoumukseksi.
Poikkeuksellisesta tuesta tulee budjettiriippuvuus heti, kun viivästyminen ei maksa mitään sen tuottajalle.
Parlamentti äänesti 678 miljoonasta eurosta Liettuan Ignalinan ydinvoimalan purkamisen jatkamiseksi vuosina 2028, 2034, EU:n osarahoituksen ollessa lähes 86 prosenttia. Teksti lisää kaksi hyödyllistä uutuutta: alueen suojelun lennokkeja vastaan ja tiedon jakamisen. Se ei ratkaise peruskysymystä: miksi eurooppalainen veronmaksaja maksaa vielä kaksikymmentä vuotta sulkemisen jälkeen hanketta, jonka lopullinen vastuu on edelleen liettualaisilla?
Ignalinan purkaminen on perusteltu hanke: kaksi Tšernobylin tyyppistä RBMK-reaktoria, jotka suljettiin vuosina 2004 ja 2009, jättävät jälkeensä laitteita ja kaivoja, jotka on purettava ja puhdistettava. Liettua ei voi yksin kantaa laskua, joka on suhteeton sen talouden kokoon nähden, ja vuoden 2003 liittymissopimuksen pöytäkirja nro 4 velvoitti sen sulkemiseen. Mutta jatkaminen vuoteen 2034, komission ehdottamaan 552 miljoonaan verrattuna kasvaneella määrärahalla, muuttaa poikkeuksellisen tuen toistuvaksi budjettieräksi. Parlamentti kasvatti budjettia sitomatta maksuja enempää tulostavoitteisiin. Ydinvoimalan purkuhankkeella, jonka rahoitus on taattu etukäteen, ei ole mitään kannustinta pysyä aikataulussa: viivästymisen kustannukset kantaa unionin budjetti, ei rakennuttaja.
Parlamentin lisäykset ovat oikeansuuntaisia. Alueen suojelu hybridiuhkia, lennokit mukaan lukien, vastaan on konkreettinen turvallisuusmeno, ei tyylikeino: isku purettavana olevaan kriittiseen infrastruktuuriin vaikuttaisi Liettuaa laajemmin. Yhteisen tutkimuskeskuksen koordinoima ja INSC-D:n kokonaan rahoittama tiedon jakaminen voi auttaa muita jäsenvaltioita purkamaan omia laitoksiaan. Nämä kaksi lisäystä eivät kuitenkaan korjaa rahoitusrakennetta: 86 prosentin taso on edelleen kokonaisenimmäismäärä, ja jäsenvaltioiden lisäosuudet lisätään määrärahaan ilman uutta parlamentaarista valvontaa.
Toissijaisuusperiaatteeseen nojaava lähestymistapa olisi säilyttänyt eurooppalaisen solidaarisuuden mutta sitonut jokaisen rahoituserän purkusuunnitelman todennettaviin tulostavoitteisiin, kustannusten riippumattomaan tarkastukseen ja takaisinperintälausekkeeseen ylitysten varalta. Se olisi myös asettanut unionin osuudelle absoluuttisen enimmäismäärän sen sijaan, että määräraha jätetään avoimeksi lisäresursseille. Parlamentti valitsi budjetin korotuksen ja turvatakuut ilman tulostavoitemekanismia. Veronmaksajalle ero on yksinkertainen: toisessa tapauksessa raha seuraa tuloksia, toisessa aikataulua.
Teksti ei ole lopullinen. Neuvoston on otettava kantaa, ja parlamentti pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto muuttaa ehdotusta olennaisesti. Tässä on tilaisuus korjata puutteet: sitovat tulostavoitteet, todellinen enimmäismäärä ja riippumaton kustannusarvio ennen jokaista erää. Ilman sitä eurooppalainen solidaarisuus jää budjettiriviksi, ei tulossitoumukseksi.
Poikkeuksellisesta tuesta tulee budjettiriippuvuus heti, kun viivästyminen ei maksa mitään sen tuottajalle.
