Euroopan parlamentti hyväksyi 15. syyskuuta 2026 arviointiraportin vahvistetun nuorisotakuun täytäntöönpanosta. Se pitää myönteisenä, että edunsaajien ikärajaa on laajennettu 15-24-vuotiaista 15-29-vuotiaisiin, mutta pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot kieltäytyvät soveltamasta sitä. Se vaatii, että seuraavassa EU:n talousarviossa säilytetään vähintään 12,5 % Euroopan sosiaalirahastosta (ESR+) nuorten työllisyyteen ja että nuorten työttömyysaste palautetaan keskeiseksi indikaattoriksi. Tämä teksti ei ole laki: se ilmaisee parlamentin kannan ja on osoitettu komissiolle ja jäsenvaltioille.
Nuorisotakuu on ollut olemassa vuodesta 2013: sen oli tarkoitus tarjota jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle työ-, koulutus- tai oppisopimustarjous neljän kuukauden kuluessa koulun päättymisestä tai työpaikan menettämisestä. Vuonna 2024 neuvosto vahvisti tätä järjestelmää laajentamalla ikäryhmän 25-29-vuotiaisiin ja painottamalla tarjousten laatua. Parlamentti tarkasteli, miten tätä vahvistettua versiota sovelletaan käytännössä. Sen havainto: NEET-nuorten (nuoret, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa eivätkä harjoittelussa) osuus laski 16,1 prosentista vuonna 2013 11 prosenttiin vuonna 2025, mutta yli puolet osallistujista pysyy valmisteluvaiheessa yli neljä kuukautta ja kattavuus on edelleen alle 50 prosenttia NEET-nuorista monissa maissa.
Säilytetään 12,5 % ESR+:sta nuorilleParlamentti vaatii, että seuraavassa EU:n talousarviossa säilytetään vähintään 12,5 % Euroopan sosiaalirahastosta nuorten työllisyyteen, koulutukseen ja siirtymiseen koulusta työelämään erillisessä tulevassa ESR-rahastossa, joka kohdistuu alle 30-vuotiaisiin. Se pitää valitettavana, että komission vuosien 2028-2034 talousarvioehdotus ei sisällä erityistä määrärahaa nuorten työllisyydelle.
Palautetaan nuorten työttömyys keskeiseksi indikaattoriksiNuorten työttömyysaste on alennettu täydentäväksi indikaattoriksi makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä. Parlamentti pyytää komissiota palauttamaan sen keskeiseksi indikaattoriksi, sillä se on edelleen lähes 15 prosenttia unionissa eli lähes kolminkertainen yleiseen työttömyysasteeseen verrattuna.
Kunnianhimoisempi NEET-tavoite vuodelle 2030Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa pyritään laskemaan NEET-aste 9 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Parlamentti kehottaa asettamaan kunnianhimoisemman tavoitteen uudessa toimintasuunnitelmassa määrittämättä uutta lukua.
Seuranta ja eritellyt tiedot pakollisiksiParlamentti pyytää jäsenvaltioita keräämään oikea-aikaisesti eriteltyjä tietoja tarjousten laadusta, sopimustyypistä, palkkauksesta, sosiaaliturvan saatavuudesta, koulutuksellisesta edistymisestä ja riskistä palata NEET-tilanteeseen. Se kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä apua maille, joiden seurantajärjestelmät ovat puutteellisia.
Kansallinen rahoitus täydennyksenäJäsenvaltioita, erityisesti niitä, jotka eivät ole saavuttaneet NEET-vähennystavoitetta vuodelle 2030, kehotetaan täydentämään EU:n varoja kansallisilla varoilla. Parlamentti pyytää myös kansallista talousarvion merkitsijää, jotta nuorisotakuuseen liittyvät menot voidaan seurata selkeästi.
Raportti hyväksyttiin 530 äänellä puolesta, 77 vastaan ja 61 tyhjää 15. syyskuuta 2026 toimitetussa sähköisessä nimenhuutoäänestyksessä.
15-29-vuotiaille nuorille vahvistettu nuorisotakuu on edelleen oikeus laadukkaaseen tarjoukseen neljän kuukauden kuluessa, mutta sen soveltaminen riippuu jäsenvaltioista. Parlamentti vaatii, että seuraavassa EU:n talousarviossa säilytetään vähintään 12,5 % ESR+:sta nuorten työllisyyteen, mikä on edellytys kansallisten järjestelmien rahoitukselle. Se vaatii myös parempaa tulosten seurantaa erityisesti työpaikkojen laadun ja sosiaaliturvan osalta sekä kunnianhimoisempaa NEET-vähennystavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Nämä vaatimukset eivät ole sitovia: ne on osoitettu komissiolle ja hallituksille, jotka päättävät jatkotoimista.
Euroopan parlamentti hyväksyi 15. syyskuuta 2026 arviointiraportin vahvistetusta nuorisotakuusta. Unionissa 15 prosentissa olevan nuorisotyöttömyyden, joka on kolminkertainen yleiseen tasoon verrattuna, taustalla todellinen kysymys on budjetti: komissio ehdottaa vuosien 2028-2034 kehystä ilman nuorten työllisyydelle omistettua määrärahaa, kun taas parlamentti vaatii, että vähintään 12,5 prosenttia ESR+:sta säilytetään alle 30-vuotiaille. Tämä teksti ei ole laki, mutta se asettaa voimasuhteet ennen seuraavan budjetin neuvotteluja.
Nuorisotakuu lupaa jokaiselle nuorelle työ-, koulutus- tai oppisopimustarjouksen neljän kuukauden kuluessa. Vuonna 2024 yli puolet osallistujista (54 %) pysyi valmisteluvaiheessa yli neljä kuukautta, ja kattavuusaste on monissa jäsenvaltioissa alle 50 prosenttia NEET-nuorista. Parlamentti on oikeassa huomauttaessaan lupauksen ja käytännön välisestä kuilusta: ilman julkisten työvoimapalvelujen hallinnollista kapasiteettia ikäryhmän laajentaminen 25-29-vuotiaisiin lisäsi hakemusten määrää lisäämättä resursseja. Tuloksena on julistettu oikeus, jota viranomaiset eivät pysty täyttämään.
Parlamentti vaatii myös eriteltyjä tietoja tarjousten laadusta, sopimustyypistä, palkasta ja sosiaalisen suojelun saatavuudesta. Se on hyödyllistä, mutta kustannus on mitattava: jokainen tiedonkeruuvelvoite rasittaa samoja palveluja, joilla on jo vaikeuksia käsitellä hakemuksia. Yksinkertaistaminen tarkoittaisi puhtaasti määrällisten indikaattorien (nopean siirtymän aste, ilmoittautumisten määrä) poistamista, sillä ne kannustavat täyttämään ruutuja sen sijaan että nuoret sijoitettaisiin pysyvästi. Parlamentti ei mene niin pitkälle: se lisää indikaattoreita poistamatta vanhoja.
Parlamentti vaatii, että seuraava rahoituskehys säilyttää vähintään 12,5 prosenttia ESR+:sta nuorten työllisyydelle erillisessä tulevassa ESR:ssä, joka kohdistuu alle 30-vuotiaisiin. Se pitää valitettavana, että komission vuosien 2028-2034 ehdotus ei sisällä erityistä määrärahaa. Tämä kohdennus on kuitenkin nuorisotyöllisyysaloitteen perintöä, joka sulautettiin ESR+:aan. Sen poistaminen tarkoittaa, että nuorisotakuu rahoitetaan samoista sosiaalirahastoista kuin muutkin politiikat ilman takeita siitä, että nuoret hyötyvät niistä. Jäsenvaltioille, joiden NEET-aste ylittää unionin keskiarvon, tämä on suora riski kansallisten järjestelyjen kuivumisesta.
Parlamentti vaatii kansallista budjettimerkintää menojen seuraamiseksi. Se on hyvä avoimuusidea, mutta se ei korvaa ehdollisuutta: jos jäsenvaltiot eivät ilmoita kansallisia menojaan, vertailu on mahdotonta. Parlamentti olisi voinut vaatia, että eurooppalaisten varojen maksaminen edellyttää näiden tietojen julkaisemista. Se ei tee niin. Tämä on menetetty tilaisuus sitoa rahoitus ja vastuu toisiinsa.
Raportti mainitsee myös erityisen vähintään 20 miljardin euron budjetin eurooppalaiselle lapsitakuulle. Tällä poliittisella vaatimuksella ei ole toiminnallista ulottuvuutta tässä tekstissä, mutta se kuvaa kiusausta pinota määrärahoja uudistamatta mekanismeja. Prioriteetin pitäisi olla olemassa olevien varojen keskittäminen työmarkkinoilta kauimpana oleviin NEET-nuoriin, kuten parlamentti itse myöntää.
Ilman erityistä budjettikohdennusta nuorisotakuu jää lupaukseksi, jota julkiset palvelut eivät pysty pitämään.
Euroopan parlamentti hyväksyi 15. syyskuuta 2026 arviointiraportin vahvistetusta nuorisotakuusta. Unionissa 15 prosentissa olevan nuorisotyöttömyyden, joka on kolminkertainen yleiseen tasoon verrattuna, taustalla todellinen kysymys on budjetti: komissio ehdottaa vuosien 2028-2034 kehystä ilman nuorten työllisyydelle omistettua määrärahaa, kun taas parlamentti vaatii, että vähintään 12,5 prosenttia ESR+:sta säilytetään alle 30-vuotiaille. Tämä teksti ei ole laki, mutta se asettaa voimasuhteet ennen seuraavan budjetin neuvotteluja.
Nuorisotakuu lupaa jokaiselle nuorelle työ-, koulutus- tai oppisopimustarjouksen neljän kuukauden kuluessa. Vuonna 2024 yli puolet osallistujista (54 %) pysyi valmisteluvaiheessa yli neljä kuukautta, ja kattavuusaste on monissa jäsenvaltioissa alle 50 prosenttia NEET-nuorista. Parlamentti on oikeassa huomauttaessaan lupauksen ja käytännön välisestä kuilusta: ilman julkisten työvoimapalvelujen hallinnollista kapasiteettia ikäryhmän laajentaminen 25-29-vuotiaisiin lisäsi hakemusten määrää lisäämättä resursseja. Tuloksena on julistettu oikeus, jota viranomaiset eivät pysty täyttämään.
Parlamentti vaatii myös eriteltyjä tietoja tarjousten laadusta, sopimustyypistä, palkasta ja sosiaalisen suojelun saatavuudesta. Se on hyödyllistä, mutta kustannus on mitattava: jokainen tiedonkeruuvelvoite rasittaa samoja palveluja, joilla on jo vaikeuksia käsitellä hakemuksia. Yksinkertaistaminen tarkoittaisi puhtaasti määrällisten indikaattorien (nopean siirtymän aste, ilmoittautumisten määrä) poistamista, sillä ne kannustavat täyttämään ruutuja sen sijaan että nuoret sijoitettaisiin pysyvästi. Parlamentti ei mene niin pitkälle: se lisää indikaattoreita poistamatta vanhoja.
Parlamentti vaatii, että seuraava rahoituskehys säilyttää vähintään 12,5 prosenttia ESR+:sta nuorten työllisyydelle erillisessä tulevassa ESR:ssä, joka kohdistuu alle 30-vuotiaisiin. Se pitää valitettavana, että komission vuosien 2028-2034 ehdotus ei sisällä erityistä määrärahaa. Tämä kohdennus on kuitenkin nuorisotyöllisyysaloitteen perintöä, joka sulautettiin ESR+:aan. Sen poistaminen tarkoittaa, että nuorisotakuu rahoitetaan samoista sosiaalirahastoista kuin muutkin politiikat ilman takeita siitä, että nuoret hyötyvät niistä. Jäsenvaltioille, joiden NEET-aste ylittää unionin keskiarvon, tämä on suora riski kansallisten järjestelyjen kuivumisesta.
Parlamentti vaatii kansallista budjettimerkintää menojen seuraamiseksi. Se on hyvä avoimuusidea, mutta se ei korvaa ehdollisuutta: jos jäsenvaltiot eivät ilmoita kansallisia menojaan, vertailu on mahdotonta. Parlamentti olisi voinut vaatia, että eurooppalaisten varojen maksaminen edellyttää näiden tietojen julkaisemista. Se ei tee niin. Tämä on menetetty tilaisuus sitoa rahoitus ja vastuu toisiinsa.
Raportti mainitsee myös erityisen vähintään 20 miljardin euron budjetin eurooppalaiselle lapsitakuulle. Tällä poliittisella vaatimuksella ei ole toiminnallista ulottuvuutta tässä tekstissä, mutta se kuvaa kiusausta pinota määrärahoja uudistamatta mekanismeja. Prioriteetin pitäisi olla olemassa olevien varojen keskittäminen työmarkkinoilta kauimpana oleviin NEET-nuoriin, kuten parlamentti itse myöntää.
Ilman erityistä budjettikohdennusta nuorisotakuu jää lupaukseksi, jota julkiset palvelut eivät pysty pitämään.
