Euroopan parlamentti hyväksyi neuvoston kannan oikaisubudjettiin nro 2/2026, joka lisää maksuja 8,004 miljardilla eurolla, mistä 5,4 miljardia koheesioon ja 2,2 miljardia YMP:n strategiasuunnitelmiin. Teksti on hyväksytty lopullisesti, ja se julkaistaan virallisessa lehdessä. Siinä varaudutaan myös 53 toimeen Ukrainan lainaa varten ja vahvistetaan 300 miljoonan euron maatalousvarantoa.
Unionin vuoden 2026 talousarvio oli paineessa: vuoden 2025 maksurästit koheesiossa ja ohjelmien täytäntöönpanon nopeutuminen loivat kassatarpeita. Komissio ehdotti oikaisubudjettia tulojen ja menojen mukauttamiseksi. Parlamentti hyväksyi neuvoston kannan, mikä päättää tämän oikaisun budjettimenettelyn.
Koheesiomaksut +5,4 miljardiaKoheesio-ohjelmien maksusitoumukset kasvavat alkuperäiseltä tasoltaan 5,4 miljardilla eurolla, jotta edunsaajille ja alueille voidaan maksaa nopeammin.
YMP-maksut +2,2 miljardiaYMP:n strategiasuunnitelmien (maaseuturahasto) maksusitoumukset kasvavat 2,2 miljardilla eurolla maanviljelijöiden ja maaseudun kehittämisen tukemiseksi.
Maatalousvaranto +300 miljoonaaMaatalousvarantoa vahvistetaan 300 miljoonalla eurolla vakavista likviditeettivaikeuksista kärsivien maanviljelijöiden auttamiseksi, ja Euroopan maatalouden tukirahastoa (EMTR) lisätään 140 miljoonalla eurolla.
53 toimea Ukrainan lainaa vartenUkrainan tukilainan hallinnointi edellyttää 53 työpaikkaa, joista 41 on vakinaisten henkilöstömäärien ulkopuolella, ja talousarviovaikutukseksi arvioidaan 3,2 miljoonaa euroa kuuden kuukauden ajalta vuonna 2026.
Tulot: +4,36 miljardia BKTL:staJäsenvaltioiden bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat maksut kasvavat 4 364,9 miljoonalla eurolla verrattuna oikaisubudjettiin nro 1/2026, ja muut omat varat kuin BKTL kasvavat 2 997,9 miljoonalla eurolla.
Parlamentti hyväksyi tekstin 440 äänellä puolesta, 127 vastaan ja 104 tyhjää (sähköinen nimenhuutoäänestys).
Käytännössä alueet ja maanviljelijät hyötyvät nopeammista ja suuremmista maksuista vuonna 2026: 5,4 miljardia euroa lisää koheesioon ja 2,2 miljardia YMP:n strategiasuunnitelmiin. Maatalousvarantoa vahvistetaan 300 miljoonalla eurolla kriisien varalta. EU:n talousarviota mukautetaan myös Ukrainan lainan rahoittamiseksi, mihin sisältyy 53 toimea ja 1 miljoonan euron tukimenot. Jäsenvaltiot osallistuvat aiempaa enemmän BKTL-resurssin kautta, yhteensä 4,36 miljardia euroa lisää. Teksti on hyväksytty lopullisesti, ja se julkaistaan virallisessa lehdessä.
Oikaisubudjetti nro 2/2026 on hyväksytty: 8,004 miljardia euroa lisämaksuja, joista 5,4 miljardia koheesioon ja 2,2 miljardia YMP:n strategiasuunnitelmiin. Alueet ja viljelijät saavat rahansa nopeammin, mutta lasku lankeaa jäsenvaltioille BKT-maksuosuuden kautta, yhteensä 4,36 miljardia euroa. Parlamentti hyväksyy korjaamatta mekanismin, joka tekee kansallisesta veronmaksajasta jokaisen eron jäännösrahoittajan.
Vuoden 2025 maksurästit koheesiossa yhdessä täytäntöönpanon nopeutumisen kanssa painavat vuoden 2026 budjettia. Komissio ehdottaa siksi maksujen lisäämistä 8 miljardilla eurolla. Parlamentti hyväksyy ja iloitsee täytäntöönpanon edistymisestä. Mutta kuka maksaa? Jäsenvaltiot BKT-maksuosuuden kautta, 4,3649 miljardia euroa enemmän kuin oikaisubudjetissa nro 1/2026. Alueet ja viljelijät saavat rahansa nopeammin, mikä on hyvä uutinen heidän kassavirralleen. Huono uutinen on, että tämä kiinnikurominen ei korjaa syytä: jäykkä vuosibudjetti, huonosti mitoitetut monivuotiset ohjelmat ja komissio, joka hoitaa kassavirtaa päivä kerrallaan.
Mekanismi on yksinkertainen: kun maksut viivästyvät, määrärahat kertyvät; kun ne nopeutuvat, tarvitaan tuoretta rahaa. Jäsenvaltiot kutsutaan apuun ilman liikkumavaraa aikataulun tai määrien suhteen. Toissijaisuusperiaatteeseen nojaava lähestymistapa olisi tarkoittanut, että kansalliset ja alueelliset hallintoviranomaiset kantaisivat vastuun maksuaikatauluista ennakoitavissa olevilla määrärahoilla ja selkeillä siirtosäännöillä, sen sijaan että kassavirta keskitetään Brysseliin ja lasku lähetetään pääkaupunkeihin.
Ukrainan tukilaina edellyttää uutta taloudellista ja oikeudellista asiantuntemusta. Komissio pyytää 53 työpaikkaa, joista 41 vakinaisen henkilöstön ulkopuolella, kustannuksiltaan 3,2 miljoonaa euroa kuudelta kuukaudelta vuonna 2026. Parlamentti ottaa asian tiedoksi ja korostaa, että periaate henkilöstön vapaaehtoisesta pitämisestä ennallaan on osoittautunut vastatuottavaksi. Se on oikeassa sanoessaan niin: laitoksen, joka saa uuden tehtävän, on voitava rekrytoida, muuten se siirtää virkamiehiä muista tehtävistä. Mutta on myös kysyttävä, miksi tällainen rakenne on tarpeen. Jäsenvaltioiden takaama laina voitaisiin hoitaa julkisen pankin tai Euroopan investointipankin kautta pienemmin hallintokustannuksin ja selkeällä vastuulla. Komissio suosii sisäistämistä, mikä laajentaa sen toimivaltaa ja budjettia.
Näiden kustannusten rahoitus tapahtuu ottamalla käyttöön joustoväline (1 miljoona euroa) ja yhtenäinen marginaalijärjestely (3,2 miljoonaa euroa). Toisin sanoen olemassa olevista, jo hyvin ohuista marginaaleista otetaan. Parlamentti on huolissaan siitä, aiheesta, mutta ei ehdota toiminnan supistamista. Se vaatii uusia omia varoja, jopa 60 miljardia euroa vuodessa. Se on poliittinen kanta, ei toiminnallinen sääntö. Liberaali vaihtoehto olisi ollut sitoa nämä menot vastaaviin säästöihin muilla momenteilla tai rahoittaa ne sisäisillä uudelleenkohdennuksilla uusien eurooppalaisten verojen sijaan.
Alueet ja viljelijät saavat rahansa nopeammin, mutta jäsenvaltiot maksavat enemmän koskaan kykenemättä kyseenalaistamaan mekanismia.
Oikaisubudjetti nro 2/2026 on hyväksytty: 8,004 miljardia euroa lisämaksuja, joista 5,4 miljardia koheesioon ja 2,2 miljardia YMP:n strategiasuunnitelmiin. Alueet ja viljelijät saavat rahansa nopeammin, mutta lasku lankeaa jäsenvaltioille BKT-maksuosuuden kautta, yhteensä 4,36 miljardia euroa. Parlamentti hyväksyy korjaamatta mekanismin, joka tekee kansallisesta veronmaksajasta jokaisen eron jäännösrahoittajan.
Vuoden 2025 maksurästit koheesiossa yhdessä täytäntöönpanon nopeutumisen kanssa painavat vuoden 2026 budjettia. Komissio ehdottaa siksi maksujen lisäämistä 8 miljardilla eurolla. Parlamentti hyväksyy ja iloitsee täytäntöönpanon edistymisestä. Mutta kuka maksaa? Jäsenvaltiot BKT-maksuosuuden kautta, 4,3649 miljardia euroa enemmän kuin oikaisubudjetissa nro 1/2026. Alueet ja viljelijät saavat rahansa nopeammin, mikä on hyvä uutinen heidän kassavirralleen. Huono uutinen on, että tämä kiinnikurominen ei korjaa syytä: jäykkä vuosibudjetti, huonosti mitoitetut monivuotiset ohjelmat ja komissio, joka hoitaa kassavirtaa päivä kerrallaan.
Mekanismi on yksinkertainen: kun maksut viivästyvät, määrärahat kertyvät; kun ne nopeutuvat, tarvitaan tuoretta rahaa. Jäsenvaltiot kutsutaan apuun ilman liikkumavaraa aikataulun tai määrien suhteen. Toissijaisuusperiaatteeseen nojaava lähestymistapa olisi tarkoittanut, että kansalliset ja alueelliset hallintoviranomaiset kantaisivat vastuun maksuaikatauluista ennakoitavissa olevilla määrärahoilla ja selkeillä siirtosäännöillä, sen sijaan että kassavirta keskitetään Brysseliin ja lasku lähetetään pääkaupunkeihin.
Ukrainan tukilaina edellyttää uutta taloudellista ja oikeudellista asiantuntemusta. Komissio pyytää 53 työpaikkaa, joista 41 vakinaisen henkilöstön ulkopuolella, kustannuksiltaan 3,2 miljoonaa euroa kuudelta kuukaudelta vuonna 2026. Parlamentti ottaa asian tiedoksi ja korostaa, että periaate henkilöstön vapaaehtoisesta pitämisestä ennallaan on osoittautunut vastatuottavaksi. Se on oikeassa sanoessaan niin: laitoksen, joka saa uuden tehtävän, on voitava rekrytoida, muuten se siirtää virkamiehiä muista tehtävistä. Mutta on myös kysyttävä, miksi tällainen rakenne on tarpeen. Jäsenvaltioiden takaama laina voitaisiin hoitaa julkisen pankin tai Euroopan investointipankin kautta pienemmin hallintokustannuksin ja selkeällä vastuulla. Komissio suosii sisäistämistä, mikä laajentaa sen toimivaltaa ja budjettia.
Näiden kustannusten rahoitus tapahtuu ottamalla käyttöön joustoväline (1 miljoona euroa) ja yhtenäinen marginaalijärjestely (3,2 miljoonaa euroa). Toisin sanoen olemassa olevista, jo hyvin ohuista marginaaleista otetaan. Parlamentti on huolissaan siitä, aiheesta, mutta ei ehdota toiminnan supistamista. Se vaatii uusia omia varoja, jopa 60 miljardia euroa vuodessa. Se on poliittinen kanta, ei toiminnallinen sääntö. Liberaali vaihtoehto olisi ollut sitoa nämä menot vastaaviin säästöihin muilla momenteilla tai rahoittaa ne sisäisillä uudelleenkohdennuksilla uusien eurooppalaisten verojen sijaan.
Alueet ja viljelijät saavat rahansa nopeammin, mutta jäsenvaltiot maksavat enemmän koskaan kykenemättä kyseenalaistamaan mekanismia.