Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa tuomitaan Venäjän käymä sota Ukrainaa vastaan ja vaaditaan, että unioni ja sen jäsenvaltiot lisäävät sotilaallista apuaan Kiovalle, muun muassa ilmapuolustusjärjestelmiä ja pitkän kantaman ohjuksia. Tekstissä vaaditaan myös vahvoja ja oikeudellisesti sitovia turvatakuita Ukrainalle sekä kaikkien venäläisjoukkojen välitöntä ja ehdotonta vetämistä Ukrainan alueelta. Parlamentti pyytää komissiota toimimaan; tämä ei ole laki.
Komissio julkaisee vuosittain Ukrainasta kertomuksen, joka toimii perustana parlamentin keskustelulle. Kertomus on seuranta-asiakirja: siinä ei ehdoteta sitovia lainsäädäntötoimenpiteitä. Parlamentti hyväksyi näin ollen oman poliittisen kantansa Ukrainan tilanteesta ja siitä, miten Euroopan unionin tulisi vastata.
Venäjän vetäytymistä vaaditaanParlamentti vaatii, että Venäjä lopettaa välittömästi ja ehdoitta kaiken sotilaallisen toimintansa Ukrainassa ja vetää kaikki joukkonsa ja sotilaskalustonsa koko Ukrainan alueelta, mukaan lukien sen aluevedet.
Lisää aseita KiovalleSe kehottaa unionia ja jäsenvaltioita lisäämään sotilaallista apuaan Ukrainalle, erityisesti ilmapuolustusjärjestelmiä (Patriot, SAMP/T, NASAMS, IRIS-T, HAWK) ja syvän iskun kykyjä. Se kehottaa erityisesti Saksaa toimittamaan pitkän kantaman Taurus-ohjuksia.
Sitovat turvatakuutParlamentti vaatii vahvoja ja oikeudellisesti sitovia turvatakuita Ukrainalle, jotka vastaavat Washingtonin sopimuksen 5 artiklaa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaa, heti kun sotatila on virallisesti päättynyt.
IlmasuojavyöhykeSe pyytää vapaaehtoisten jäsenvaltioiden koalitiota tutkimaan Euroopan johtaman puolustuksellisen integroidun ilmasuojavyöhykkeen perustamista, joka voisi lähettää taistelulentopartioita Ukrainan kiistanalaisille alueille.
Painostusta VenäjäänParlamentti tuomitsee Yhdysvaltojen Venäjään kohdistuvien pakotteiden osittaisen lieventämisen ja arvostelee Yhdysvaltojen kantaa, jossa sen turvatakuut sidotaan Ukrainan vetäytymiseen Donbassista. Se vaatii oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa, johon sisältyvät Venäjän korvaukset ja vastuu sotarikoksista.
Päätöslauselma hyväksyttiin 460 äänellä puolesta, 136 vastaan ja 59 tyhjää elektronisessa nimenhuutoäänestyksessä.
Tämä äänestys ei aseta jäsenvaltioille eikä Euroopan unionin toimielimille mitään oikeudellista velvoitetta. Se ilmaisee Euroopan parlamentin poliittisen kannan Ukrainan sotaan ja siihen, millainen unionin vastauksen tulisi olla. Käytännössä se kehottaa lähettämään Ukrainalle lisää aseita, mukaan lukien ilmapuolustusjärjestelmiä ja pitkän kantaman ohjuksia, ja valmistelemaan turvatakuita sodanjälkeistä aikaa varten. Se vaatii myös, että Ukraina otetaan mukaan kaikkiin sitä koskeviin päätöksiin ja että Eurooppa osallistuu rauhanneuvotteluihin. Parlamentti pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan; tämä ei ole laki.
Euroopan parlamentti hyväksyi 8. heinäkuuta 2026 äänin 460 puolesta, 136 vastaan ja 59 tyhjää päätöslauselman, jossa vaaditaan Venäjän joukkojen välitöntä ja ehdotonta vetämistä Ukrainasta ja kehotetaan unionia ja sen jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi sotilaallista apuaan Kiovalle, mukaan lukien ilmapuolustusjärjestelmät ja pitkän kantaman ohjukset. Kyse ei ole laista vaan poliittisesta kannanotosta. Mutta se sanoo yksinkertaisen asian: Euroopan on lakattava pitämästä Ukrainan rohkeutta itsestäänselvyytenä ja alettava rahoittaa sitä sijoituksena omaan turvallisuuteensa.
Parlamentti toteaa, että Yhdysvaltojen sotilaallinen apu väheni 99 prosenttia vuonna 2025. Se ei ole abstraktio: se on Moskovalle lähetetty viesti siitä, että aika työskentelee sen hyväksi. Vastauksena päätöslauselmassa vaaditaan aseiden ja ampumatarvikkeiden toimituksen nopeuttamista ja lisäämistä sekä korostetaan, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat jo Ukrainan tärkein taloudellisen ja sotilaallisen tuen antaja. Mekanismi on yksinkertainen: jos apu vähenee, Ukrainan kyky puolustaa itseään vähenee, eikä Venäjällä ole mitään syytä neuvotella. Jos apu kasvaa ennustettavasti, voimasuhteet muuttuvat ja diplomatia tulee mahdolliseksi.
Teksti kehottaa erityisesti Saksaa toimittamaan pitkän kantaman Taurus-ohjuksia ja muita jäsenvaltioita varustamaan Ukrainaa lisää ilmapuolustusjärjestelmillä. Eurooppalaiselle kansalaiselle tämä tarkoittaa, että hänen oman ilmatilansa suojelu alkaa Ukrainasta. Jokainen Kiovan yllä torjuttu ohjus on ohjus, joka ei uhkaa Varsovaa tai Berliiniä. Odottamisen kustannus mitataan puolestaan ukrainalaisissa hengissä ja Euroopan kasvavassa riskissä.
Päätöslauselmassa vaaditaan Ukrainalle vahvoja ja oikeudellisesti sitovia turvatakeita, jotka vastaavat Washingtonin sopimuksen 5 artiklaa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaa, heti kun sotatila on virallisesti päättynyt. Siinä pyydetään myös vapaaehtoisten jäsenvaltioiden koalitiota tutkimaan Euroopan johtamaa puolustuksellista integroitua ilmapuolustusvyöhykettä, johon kuuluisi taistelulentoja Ukrainan kiistanalaisten alueiden yllä. Nämä eivät ole sitovia sitoumuksia vaan poliittisia suuntaviivoja. Niiden toteuttaminen riippuu jäsenvaltioiden tahdosta, ja siinä on ongelma: turvatakeilla on arvoa vain, jos ne ovat uskottavia, ja ne ovat uskottavia vain, jos Euroopan sotilaalliset kyvyt seuraavat perässä.
Parlamentti kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan korkean tason eurooppalaisen neuvottelijan nimittämistä selkeällä mandaatilla. Se muistuttaa, ettei kukaan päätä Ukrainasta ilman Ukrainaa eikä Euroopasta ilman Eurooppaa. Kaava on oikea, mutta se edellyttää, että Eurooppa puhuu yhdellä äänellä. Kansalliset erimielisyydet aseiden toimittamisesta tai turvatakeista heikentävät kuitenkin Euroopan kantaa. Toissijaisuusperiaatteeseen ja markkinoihin perustuva lähestymistapa olisi tässä tehokkaampi: annetaan halukkaiden jäsenvaltioiden edetä yhdessä odottamatta yksimielisyyttä ja annetaan Euroopan puolustusteollisuuden tuottaa nopeammin vähentämällä sääntelyesteitä. Tekstissä mainittu BITDE on askel tähän suuntaan, mutta se on liian hidas ja liian byrokraattinen vastatakseen kiireeseen.
Parlamentti tuomitsee Yhdysvaltojen Venäjän-vastaisiin pakotteisiin tekemän osittaisen lievennyksen ja Yhdysvaltojen kannan, jossa turvatakeet sidotaan Ukrainan vetäytymiseen Donbassista. Se kehottaa laajentamaan henkilökohtaisten pakotteiden luetteloita ja saattamaan sosiaalisen median alustat vastuuseen haitallisen sisällön levittämisestä soveltamalla tiukasti digipalvelusäädöstä. Viimeinen kohta ansaitsee huomiota: venäläisen valtionpropagandan suodattamisen jättäminen yksityisille alustoille voi kääntyä sananvapautta vastaan. Disinformaation torjunnan on pysyttävä lain piirissä, ei yksityisen sensuurin piirissä. Todellinen keino on rahoituksen läpinäkyvyys ja propagantaverkostojen rikosoikeudellinen rankaiseminen, ei sensuurin delegoiminen yrityksille.
Eurooppa ei voi pyytää Ukrainaa taistelemaan puolestaan ja kieltää siltä keinot siihen.
Euroopan parlamentti hyväksyi 8. heinäkuuta 2026 äänin 460 puolesta, 136 vastaan ja 59 tyhjää päätöslauselman, jossa vaaditaan Venäjän joukkojen välitöntä ja ehdotonta vetämistä Ukrainasta ja kehotetaan unionia ja sen jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi sotilaallista apuaan Kiovalle, mukaan lukien ilmapuolustusjärjestelmät ja pitkän kantaman ohjukset. Kyse ei ole laista vaan poliittisesta kannanotosta. Mutta se sanoo yksinkertaisen asian: Euroopan on lakattava pitämästä Ukrainan rohkeutta itsestäänselvyytenä ja alettava rahoittaa sitä sijoituksena omaan turvallisuuteensa.
Parlamentti toteaa, että Yhdysvaltojen sotilaallinen apu väheni 99 prosenttia vuonna 2025. Se ei ole abstraktio: se on Moskovalle lähetetty viesti siitä, että aika työskentelee sen hyväksi. Vastauksena päätöslauselmassa vaaditaan aseiden ja ampumatarvikkeiden toimituksen nopeuttamista ja lisäämistä sekä korostetaan, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat jo Ukrainan tärkein taloudellisen ja sotilaallisen tuen antaja. Mekanismi on yksinkertainen: jos apu vähenee, Ukrainan kyky puolustaa itseään vähenee, eikä Venäjällä ole mitään syytä neuvotella. Jos apu kasvaa ennustettavasti, voimasuhteet muuttuvat ja diplomatia tulee mahdolliseksi.
Teksti kehottaa erityisesti Saksaa toimittamaan pitkän kantaman Taurus-ohjuksia ja muita jäsenvaltioita varustamaan Ukrainaa lisää ilmapuolustusjärjestelmillä. Eurooppalaiselle kansalaiselle tämä tarkoittaa, että hänen oman ilmatilansa suojelu alkaa Ukrainasta. Jokainen Kiovan yllä torjuttu ohjus on ohjus, joka ei uhkaa Varsovaa tai Berliiniä. Odottamisen kustannus mitataan puolestaan ukrainalaisissa hengissä ja Euroopan kasvavassa riskissä.
Päätöslauselmassa vaaditaan Ukrainalle vahvoja ja oikeudellisesti sitovia turvatakeita, jotka vastaavat Washingtonin sopimuksen 5 artiklaa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaa, heti kun sotatila on virallisesti päättynyt. Siinä pyydetään myös vapaaehtoisten jäsenvaltioiden koalitiota tutkimaan Euroopan johtamaa puolustuksellista integroitua ilmapuolustusvyöhykettä, johon kuuluisi taistelulentoja Ukrainan kiistanalaisten alueiden yllä. Nämä eivät ole sitovia sitoumuksia vaan poliittisia suuntaviivoja. Niiden toteuttaminen riippuu jäsenvaltioiden tahdosta, ja siinä on ongelma: turvatakeilla on arvoa vain, jos ne ovat uskottavia, ja ne ovat uskottavia vain, jos Euroopan sotilaalliset kyvyt seuraavat perässä.
Parlamentti kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan korkean tason eurooppalaisen neuvottelijan nimittämistä selkeällä mandaatilla. Se muistuttaa, ettei kukaan päätä Ukrainasta ilman Ukrainaa eikä Euroopasta ilman Eurooppaa. Kaava on oikea, mutta se edellyttää, että Eurooppa puhuu yhdellä äänellä. Kansalliset erimielisyydet aseiden toimittamisesta tai turvatakeista heikentävät kuitenkin Euroopan kantaa. Toissijaisuusperiaatteeseen ja markkinoihin perustuva lähestymistapa olisi tässä tehokkaampi: annetaan halukkaiden jäsenvaltioiden edetä yhdessä odottamatta yksimielisyyttä ja annetaan Euroopan puolustusteollisuuden tuottaa nopeammin vähentämällä sääntelyesteitä. Tekstissä mainittu BITDE on askel tähän suuntaan, mutta se on liian hidas ja liian byrokraattinen vastatakseen kiireeseen.
Parlamentti tuomitsee Yhdysvaltojen Venäjän-vastaisiin pakotteisiin tekemän osittaisen lievennyksen ja Yhdysvaltojen kannan, jossa turvatakeet sidotaan Ukrainan vetäytymiseen Donbassista. Se kehottaa laajentamaan henkilökohtaisten pakotteiden luetteloita ja saattamaan sosiaalisen median alustat vastuuseen haitallisen sisällön levittämisestä soveltamalla tiukasti digipalvelusäädöstä. Viimeinen kohta ansaitsee huomiota: venäläisen valtionpropagandan suodattamisen jättäminen yksityisille alustoille voi kääntyä sananvapautta vastaan. Disinformaation torjunnan on pysyttävä lain piirissä, ei yksityisen sensuurin piirissä. Todellinen keino on rahoituksen läpinäkyvyys ja propagantaverkostojen rikosoikeudellinen rankaiseminen, ei sensuurin delegoiminen yrityksille.
Eurooppa ei voi pyytää Ukrainaa taistelemaan puolestaan ja kieltää siltä keinot siihen.
