Euroopan parlamentti hyväksyi päätöksen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Romanian, Kyproksen ja Espanjan auttamiseksi vuoden 2025 luonnonkatastrofien jälkeen. Tekstissä valtuutetaan parlamentin puhemies allekirjoittamaan tämä päätös neuvoston puheenjohtajan kanssa ja määrätään sen julkaisemisesta virallisessa lehdessä. Kyseessä on lopullinen teksti: siitä tulee laki tämän allekirjoituksen ja julkaisemisen jälkeen.
Vuonna 2025 Romania kärsi vakavista tulvista toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa, Kyprosta koettelivat metsäpalot heinäkuussa ja Espanjaa elokuussa. Komissio arvioi välittömät vahingot 573,59 miljoonaksi euroksi Romanialle, 252,68 miljoonaksi euroksi Kyprokselle ja 4,32 miljardiksi euroksi Espanjalle. Euroopan unionin solidaarisuusrahasto on väline, jonka avulla EU voi myöntää taloudellista apua vakavasta luonnonkatastrofista kärsineelle jäsenvaltiolle.
Apua hyväksytty kolmelle maalleParlamentti hyväksyy päätöksen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Romanian, Kyproksen ja Espanjan hyväksi.
Virallinen allekirjoitus ja julkaiseminenParlamentin puhemies valtuutetaan allekirjoittamaan päätös neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Toimittaminen toimielimillePäätöslauselma ja sen liite toimitetaan neuvostolle ja komissiolle.
Vaatimus nopeammista menettelyistäParlamentti vaatii rahaston menettelyjen nopeuttamista ja yksinkertaistamista, jotta apu saavuttaisi kärsineet alueet mahdollisimman nopeasti, sekä hakemuksen jättämisen ja rahoituspäätöksen välisen ajan lyhentämistä.
Vetoomus muuhun rahoitukseenParlamentti muistuttaa, että rahaston budjetti on rajallinen, ja vaatii, että muita EU:n välineitä otetaan käyttöön täydennyksenä, erityisesti Praidin suolakaivoksen jälleenrakentamiseksi Romaniassa.
Parlamentti hyväksyi tekstin 642 äänellä puolesta, 13 vastaan ja 1 tyhjää äänestyksen ollessa sähköinen nimenhuutoäänestys.
Romanian tulvien runtelemien alueiden, Kyproksen Limassolin ja Pafoksen alueiden sekä Espanjan tulipaloista kärsineiden itsehallintoalueiden asukkaat hyötyvät EU:n taloudellisesta avusta infrastruktuurin jälleenrakentamiseen, asumiseen ja keskeisiin palveluihin. Parlamentti vaatii, että apu saapuu nopeasti perheille, yrityksille ja paikallisyhteisöille ja että yleisöä tiedotetaan paremmin tämän rahaston olemassaolosta.
Parlamentti hyväksyy solidaarisuusrahaston tuen Romanialle, Kyprokselle ja Espanjalle äänin 642 puolesta 13 vastaan. Rahat ovat perusteltuja: 573,59 miljoonaa euroa vahinkoja Romaniassa, 252,68 miljoonaa Kyproksella, 4,32 miljardia Espanjassa. Yksimielisen äänestyksen takana piilee kuitenkin kysymys, jonka päätöslauselma väistää: miksi hätäavun vapauttaminen kestää kuukausia, ja kuka maksaa tämän viiveen?
Solidaarisuusrahasto on korvausmekanismi: se korvaa osan vahingoista, kun ne on todettu, asiantuntijoiden arvioima ja komission vahvistamia. Kyse ei ole anteliaisuuden puutteesta vaan suunnitteluvirheestä. Romanian toukokuun 2025 tulvasta heinäkuun 2026 äänestykseen kului yli vuosi. Perhe, joka menetti kotinsa, tai pk-yritys, joka menetti työpajansa, ei voi odottaa vuotta jälleenrakentamista. Parlamentti myöntää tämän puolittain vaatimalla suurempia ennakkomaksuja ja lyhyempää viivettä pyynnön ja päätöksen välillä. Pitäisi mennä pidemmälle: maksaa kiinteä ennakko pyynnön jälkeisten viikkojen kuluessa kansallisen arvion perusteella ja maksaa loppuosa tarkistuksen jälkeen. Eurooppalainen veronmaksaja voittaa nopeudessa menettämättä valvontaa, sillä suurin osa riskistä liittyy loppuosaan, ei ennakkoon.
Päätöslauselmassa vaaditaan myös arviota unionin talousarvion taloudellisesta kapasiteetista. Se on oikea kysymys väärässä paikassa. Rahastolla on vuotuinen enimmäismäärä; jokainen suuri katastrofi rasittaa sitä ja pakottaa siirtämään määrärahoja muista ohjelmista. Siirtäminen tarkoittaa kuitenkin yhden hankkeen rahoituksen poistamista toisen hyväksi ilman, että kenenkään tarvitsee julkisesti kantaa vastuuta ratkaisusta. Budjetin avoimuus edellyttäisi päinvastoin, että jokainen käyttöönotto perustuu selkeästi yksilöityyn budjettikohtaan ja että rahastoa pyytävät jäsenvaltiot ovat ensin käyttäneet omat varantonsa. Kansakuntien välisen solidaarisuuden ei pidä korvata kunkin valtion vastuuta omista riskeistään.
Teksti yhdistää katastrofien voimakkuuden ilmastonmuutokseen ja kehottaa investoimaan sopeutumiseen. Periaatteessa kukaan ei kiistä, että padot, palokatkot ja hoidetut vesiverkostot vähentävät vahinkoja. Päätöslauselma jää kuitenkin pelkäksi julistukseksi: se vaatii investointeja kertomatta, kuka päättää, kuka maksaa ja kuka vastaa. Ennaltaehkäisy on luonteeltaan paikallista: kunta hoitaa ojan, metsänhoitaja raivaa aluskasvillisuuden, kiinteistönomistaja vahvistaa tulva-alueella olevan rakennuksen. Niin kauan kuin unioni rahoittaa korjaamista sitomatta tukea todennettavaan ennaltaehkäisyponnistukseen, se kannustaa päinvastaiseen käyttäytymiseen: rakentamaan sinne, missä vesi nousee, ja luottamaan Brysseliin jälkihoidossa. Yksinkertainen ehdollisuus, jossa tuki maksetaan paikallisen ennaltaehkäisysuunnitelman ehdolla, maksaisi vähemmän kuin jokainen uusi jälleenrakennus.
Parlamentti vaatii lopuksi kaikkien käytettävissä olevien välineiden käyttöönottoa Maaseuturahastosta ESR+:aan. Joustavuus on hyödyllistä, mutta luukkujen pinoaminen ei helpota edunsaajan asemaa: jokaisella rahastolla on omat sääntönsä, valvontansa ja määräaikansa. Todellinen yksinkertaistaminen tarkoittaisi vahingonkärsijöiden menettelyjen yhdistämistä, ei käytettävissä olevien budjettikohtien lisäämistä.
Tuki, joka saapuu vuosi vahingon jälkeen, ei ole enää hätäapua vaan myöhässä maksettua korvausta.
Parlamentti hyväksyy solidaarisuusrahaston tuen Romanialle, Kyprokselle ja Espanjalle äänin 642 puolesta 13 vastaan. Rahat ovat perusteltuja: 573,59 miljoonaa euroa vahinkoja Romaniassa, 252,68 miljoonaa Kyproksella, 4,32 miljardia Espanjassa. Yksimielisen äänestyksen takana piilee kuitenkin kysymys, jonka päätöslauselma väistää: miksi hätäavun vapauttaminen kestää kuukausia, ja kuka maksaa tämän viiveen?
Solidaarisuusrahasto on korvausmekanismi: se korvaa osan vahingoista, kun ne on todettu, asiantuntijoiden arvioima ja komission vahvistamia. Kyse ei ole anteliaisuuden puutteesta vaan suunnitteluvirheestä. Romanian toukokuun 2025 tulvasta heinäkuun 2026 äänestykseen kului yli vuosi. Perhe, joka menetti kotinsa, tai pk-yritys, joka menetti työpajansa, ei voi odottaa vuotta jälleenrakentamista. Parlamentti myöntää tämän puolittain vaatimalla suurempia ennakkomaksuja ja lyhyempää viivettä pyynnön ja päätöksen välillä. Pitäisi mennä pidemmälle: maksaa kiinteä ennakko pyynnön jälkeisten viikkojen kuluessa kansallisen arvion perusteella ja maksaa loppuosa tarkistuksen jälkeen. Eurooppalainen veronmaksaja voittaa nopeudessa menettämättä valvontaa, sillä suurin osa riskistä liittyy loppuosaan, ei ennakkoon.
Päätöslauselmassa vaaditaan myös arviota unionin talousarvion taloudellisesta kapasiteetista. Se on oikea kysymys väärässä paikassa. Rahastolla on vuotuinen enimmäismäärä; jokainen suuri katastrofi rasittaa sitä ja pakottaa siirtämään määrärahoja muista ohjelmista. Siirtäminen tarkoittaa kuitenkin yhden hankkeen rahoituksen poistamista toisen hyväksi ilman, että kenenkään tarvitsee julkisesti kantaa vastuuta ratkaisusta. Budjetin avoimuus edellyttäisi päinvastoin, että jokainen käyttöönotto perustuu selkeästi yksilöityyn budjettikohtaan ja että rahastoa pyytävät jäsenvaltiot ovat ensin käyttäneet omat varantonsa. Kansakuntien välisen solidaarisuuden ei pidä korvata kunkin valtion vastuuta omista riskeistään.
Teksti yhdistää katastrofien voimakkuuden ilmastonmuutokseen ja kehottaa investoimaan sopeutumiseen. Periaatteessa kukaan ei kiistä, että padot, palokatkot ja hoidetut vesiverkostot vähentävät vahinkoja. Päätöslauselma jää kuitenkin pelkäksi julistukseksi: se vaatii investointeja kertomatta, kuka päättää, kuka maksaa ja kuka vastaa. Ennaltaehkäisy on luonteeltaan paikallista: kunta hoitaa ojan, metsänhoitaja raivaa aluskasvillisuuden, kiinteistönomistaja vahvistaa tulva-alueella olevan rakennuksen. Niin kauan kuin unioni rahoittaa korjaamista sitomatta tukea todennettavaan ennaltaehkäisyponnistukseen, se kannustaa päinvastaiseen käyttäytymiseen: rakentamaan sinne, missä vesi nousee, ja luottamaan Brysseliin jälkihoidossa. Yksinkertainen ehdollisuus, jossa tuki maksetaan paikallisen ennaltaehkäisysuunnitelman ehdolla, maksaisi vähemmän kuin jokainen uusi jälleenrakennus.
Parlamentti vaatii lopuksi kaikkien käytettävissä olevien välineiden käyttöönottoa Maaseuturahastosta ESR+:aan. Joustavuus on hyödyllistä, mutta luukkujen pinoaminen ei helpota edunsaajan asemaa: jokaisella rahastolla on omat sääntönsä, valvontansa ja määräaikansa. Todellinen yksinkertaistaminen tarkoittaisi vahingonkärsijöiden menettelyjen yhdistämistä, ei käytettävissä olevien budjettikohtien lisäämistä.
Tuki, joka saapuu vuosi vahingon jälkeen, ei ole enää hätäapua vaan myöhässä maksettua korvausta.
