Euroopan parlamentti on antanut hyväksyntänsä Euroopan unionin ja Pakistanin välisen sopimuksen tekemiselle, jolla muutetaan EU:n CLXXV-luettelon kaikkien tariffikiintiöiden myönnytyksiä. Tässä luettelossa määritellään tuontimäärät, joihin EU myöntää alennettuja tulleja kauppakumppaneilleen. Sopimuksella mukautetaan näitä kiintiöitä Yhdistyneen kuningaskunnan eron jälkeen unionista. Neuvoston on vielä virallisesti hyväksyttävä teksti ennen sen voimaantuloa.
EU:n CLXXV-luettelo on Maailman kauppajärjestölle toimitettu luettelo tariffimyönnytyksistä. Siinä vahvistetaan monille tuotteille tariffikiintiöt eli määrät, jotka voidaan tuoda alennetulla tai nollatullilla. Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta muutti näiden kiintiöiden jakautumista EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kesken. Unionin oli siksi neuvoteltava uudelleen kauppakumppaneidensa, myös Pakistanin, kanssa siitä, miten nämä kiintiöt jaetaan. Sopimus on muodoltaan unionin ja Pakistanin välinen kirjeenvaihto. Neuvosto on pyytänyt Euroopan parlamentin hyväksyntää voidakseen tehdä tämän sopimuksen unionin puolesta.
Sopimuksen hyväksyminenParlamentti antaa hyväksyntänsä EU:n ja Pakistanin sopimuksen tekemiselle, jolla muutetaan EU:n CLXXV-luettelon kaikkien tariffikiintiöiden myönnytyksiä.
Mukauttaminen brexitin jälkeenSopimuksella mukautetaan EU:n tariffikiintiöiden jakautumista ottamaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan ero Euroopan unionista.
Kannan välittäminenParlamentin puhemiehen tehtävänä on välittää parlamentin kanta neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Pakistanin hallituksille ja parlamenteille.
Parlamentti hyväksyi tekstin äänin 276 puolesta, 13 vastaan ja 9 tyhjää sähköisessä nimenhuutoäänestyksessä.
Tämä sopimus ei muuta tulleja, joita maksat kuluttajana. Siinä mukautetaan tapaa, jolla EU:n tariffikiintiöt jaetaan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kesken brexitin jälkeen. Yritykset, jotka tuovat pakistanilaisia tuotteita näiden kiintiöiden puitteissa, voivat edelleen hyödyntää samoja Euroopan markkinoille pääsyn ehtoja. EU:n ja Pakistanin välinen kauppa pysyy samojen sääntöjen piirissä kuin ennenkin, ja jako on päivitetty ottamaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan ero.
Parlamentti hyväksyi EU:n ja Pakistanin sopimuksen, joka jakaa CLXXV-luettelon tariffikiintiöt uudelleen Britannian eron jälkeen. Kyse on suostumusäänestyksestä, ei uudelleenneuvottelusta: määrät ja tullit pysyvät samoina, vain EU:lle kuuluvaa osuutta mukautetaan. Tuojille mikään ei muutu; veronmaksajille kysymys Brysselin koneiston kustannuksista on yhä avoin.
Brexit halkaisi kahtia CLXXV-luettelon, sen Maailman kauppajärjestölle jätetyn luettelon, jossa vahvistetaan tuotteiden määrät, jotka voivat tulla EU:hun alennetulla tai nollatullilla. Ilman sopimusta kauppakumppaneiden kanssa kiintiöt olisivat jääneet oikeudellisesti epäselviksi, ja tuojat olisivat kärsineet epävarmuudesta. Pakistanin kanssa tehty sopimus selkeyttää jaon: Britannian osuus poistetaan, Euroopan osuus säilytetään. Yritykset, jotka tuovat pakistanilaista tekstiiliä tai riisiä näiden kiintiöiden puitteissa, eivät näe muutoksia määrissään eivätkä tulleissaan.
Äänestys on ylivoimainen (276 puolesta, 13 vastaan, 9 tyhjää), mikä kuvastaa pikemminkin teknistä itsestäänselvyyttä kuin innostusta. Vastaan äänestäneet tai tyhjää äänestäneet ryhmät eivät kiistäneet sopimuksen periaatetta, mutta halusivat ehkä osoittaa etäisyyttä menettelyyn, jossa parlamentti voi vain hyväksyä tai hylätä kokonaisuuden muuttamatta sitä. Tämä on ominaista perussopimuksen 218 artiklan 6 kohdan mukaiselle suostumusmenettelylle: kyllä tai ei, ei neuvotteluvaraa.
Tämän menettelyn kustannus on todellinen: kuukausien kierros tekstiä varten, jonka neuvosto oli jo viimeistellyt, ja parlamentti alennettu vahvistamaan sen. Toissijaisuusperiaatteeseen nojaava lähestymistapa olisi voinut uskoa näiden kiintiöiden hallinnan kevyemmille kahdenvälisille sopimuksille tai ainakin säätää nimenomaisesta neuvotteluvaltuutuksesta, jotta valitut edustajat eivät tulisi kutsutuiksi paikalle vain sanomaan kyllä.
Sopimus ei koske yleisiä tulleja, terveysnormeja eikä suojalausekkeita. Se ainoastaan jakaa määriä. Eurooppalaisille tuottajille, jotka kilpailevat pakistanilaisten tuontien kanssa, paine pysyy samana: samat määrät, samat alennetut tullit. Vastavuoroisuuden kysymystä ei käsitellä: Pakistan jatkaa omien esteidensä soveltamista, eikä sopimus vaadi enempää avautumista.
Todellinen kysymys on muualla: CLXXV-luettelo on yhteisen maatalouspolitiikan perintöä, ja jokainen brexitin jälkeinen uudelleenneuvottelu on tilaisuus kysyä, onko näillä kiintiöillä, jotka usein periytyvät vuosikymmenten protektionismista, vielä merkitystä. Parlamentti olisi voinut käyttää tätä äänestystä vaatiakseen arvion näiden kiintiöiden vaikutuksesta eurooppalaisiin tuottajiin. Se ei tehnyt niin, ja se on menetetty tilaisuus tehdä kauppapolitiikasta vastuullisempaa.
Tekninen kyllä, joka vahvistaa byrokraattisen jaon neuvottelematta uudelleen määriä tai tulleja.
Parlamentti hyväksyi EU:n ja Pakistanin sopimuksen, joka jakaa CLXXV-luettelon tariffikiintiöt uudelleen Britannian eron jälkeen. Kyse on suostumusäänestyksestä, ei uudelleenneuvottelusta: määrät ja tullit pysyvät samoina, vain EU:lle kuuluvaa osuutta mukautetaan. Tuojille mikään ei muutu; veronmaksajille kysymys Brysselin koneiston kustannuksista on yhä avoin.
Brexit halkaisi kahtia CLXXV-luettelon, sen Maailman kauppajärjestölle jätetyn luettelon, jossa vahvistetaan tuotteiden määrät, jotka voivat tulla EU:hun alennetulla tai nollatullilla. Ilman sopimusta kauppakumppaneiden kanssa kiintiöt olisivat jääneet oikeudellisesti epäselviksi, ja tuojat olisivat kärsineet epävarmuudesta. Pakistanin kanssa tehty sopimus selkeyttää jaon: Britannian osuus poistetaan, Euroopan osuus säilytetään. Yritykset, jotka tuovat pakistanilaista tekstiiliä tai riisiä näiden kiintiöiden puitteissa, eivät näe muutoksia määrissään eivätkä tulleissaan.
Äänestys on ylivoimainen (276 puolesta, 13 vastaan, 9 tyhjää), mikä kuvastaa pikemminkin teknistä itsestäänselvyyttä kuin innostusta. Vastaan äänestäneet tai tyhjää äänestäneet ryhmät eivät kiistäneet sopimuksen periaatetta, mutta halusivat ehkä osoittaa etäisyyttä menettelyyn, jossa parlamentti voi vain hyväksyä tai hylätä kokonaisuuden muuttamatta sitä. Tämä on ominaista perussopimuksen 218 artiklan 6 kohdan mukaiselle suostumusmenettelylle: kyllä tai ei, ei neuvotteluvaraa.
Tämän menettelyn kustannus on todellinen: kuukausien kierros tekstiä varten, jonka neuvosto oli jo viimeistellyt, ja parlamentti alennettu vahvistamaan sen. Toissijaisuusperiaatteeseen nojaava lähestymistapa olisi voinut uskoa näiden kiintiöiden hallinnan kevyemmille kahdenvälisille sopimuksille tai ainakin säätää nimenomaisesta neuvotteluvaltuutuksesta, jotta valitut edustajat eivät tulisi kutsutuiksi paikalle vain sanomaan kyllä.
Sopimus ei koske yleisiä tulleja, terveysnormeja eikä suojalausekkeita. Se ainoastaan jakaa määriä. Eurooppalaisille tuottajille, jotka kilpailevat pakistanilaisten tuontien kanssa, paine pysyy samana: samat määrät, samat alennetut tullit. Vastavuoroisuuden kysymystä ei käsitellä: Pakistan jatkaa omien esteidensä soveltamista, eikä sopimus vaadi enempää avautumista.
Todellinen kysymys on muualla: CLXXV-luettelo on yhteisen maatalouspolitiikan perintöä, ja jokainen brexitin jälkeinen uudelleenneuvottelu on tilaisuus kysyä, onko näillä kiintiöillä, jotka usein periytyvät vuosikymmenten protektionismista, vielä merkitystä. Parlamentti olisi voinut käyttää tätä äänestystä vaatiakseen arvion näiden kiintiöiden vaikutuksesta eurooppalaisiin tuottajiin. Se ei tehnyt niin, ja se on menetetty tilaisuus tehdä kauppapolitiikasta vastuullisempaa.
Tekninen kyllä, joka vahvistaa byrokraattisen jaon neuvottelematta uudelleen määriä tai tulleja.
