Euroopan parlamentti hyväksyi vuoden 2025 vuosikertomuksensa pankkiunionista. Se kehottaa saattamaan pankkiunionin nopeasti päätökseen muun muassa jatkamalla työtä eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän (EDIS) parissa kolmantena pilariina ja syventämällä markkinoiden yhdentymistä. Tekstissä vaaditaan myös parempaa suojaa ensisijaisille asunnoille ja tiukempaa krypto-omaisuuden valvontaa.
Pankkiunioni perustuu kahteen olemassa olevaan pilariin: pankkien yhteiseen valvontaan ja yhteiseen kriisinratkaisuun maksukyvyttömyystilanteessa. Kolmatta pilaria, eurooppalaista talletussuojajärjestelmää (EDIS), on ehdotettu vuodesta 2015 lähtien, mutta sitä ei ole koskaan hyväksytty. Parlamentti on pitkään kannattanut sen käyttöönottoa talletusten suojaamiseksi yhdenvertaisesti koko unionissa ja pankkien ja valtioiden välisen yhteyden vähentämiseksi. Tämä vuosikertomus on parlamentille tilaisuus vahvistaa uudelleen prioriteettinsa ja esittää pyyntönsä komissiolle, neuvostolle ja valvontaviranomaisille.
Pankkiunionin nopea päätökseen saattaminenParlamentti vaatii, että pankkiunioni saatetaan nopeasti päätökseen muun muassa jatkamalla työtä eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän (EDIS) parissa kolmantena pilariina ja hyväksymällä toimenpiteitä markkinoiden yhdentymisen syventämiseksi sekä pääomien ja likviditeetin liikkuvuuden helpottamiseksi pankkiryhmien sisällä.
Ensisijaisten asuntojen suojaaminenSe vaatii asianmukaista suojaa ensisijaisille asunnoille, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille, ottaen huomioon asunnon pinta-alan ja sen, että lainanottaja on jo maksanut takaisin merkittävän osan alkuperäisestä lainastaan (esimerkiksi 50 %).
Krypto-omaisuuden valvontaParlamentti pyytää komissiota, Euroopan pankkiviranomaista ja kansallisia viranomaisia varmistamaan krypto-omaisuusmarkkinoita koskevan asetuksen (MiCA) tiukan, johdonmukaisen ja oikeudenmukaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen kuluttajien suojelemiseksi ja rahoitusrikollisuuden torjumiseksi.
Pankkien kriisinratkaisun vahvistaminenSe muistuttaa, että pankin maksukyvyttömyystilanteessa osakkeenomistajien, velkojien tai alan rahoittamien mekanismien on kannettava tappiot ensin, ja julkisia varoja käytetään vain viimeisenä keinona. Se korostaa riittävän vähimmäisvaatimuksen omista varoista ja hyväksyttävistä veloista (MREL) tarvetta kriisinratkaisukehyksen uskottavuuden varmistamiseksi.
EVM-sopimuksen ratifiointiParlamentti kehottaa jälleen kerran ratifioimaan täysimääräisesti sopimuksen Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustamissopimuksen muuttamisesta euroalueen uskottavuuden, kriisinratkaisukyvyn ja häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi.
Kertomus hyväksyttiin 376 äänellä puolesta, 187 vastaan ja 17 tyhjää sähköisessä nimenhuutoäänestyksessä.
Tämä kertomus ei ole laki: se ilmaisee parlamentin poliittisen kannan ja on osoitettu komissiolle, neuvostolle ja valvontaviranomaisille. Käytännössä se kannattaa haavoittuvassa asemassa olevien lainanottajien parempaa suojaa erityisesti asuntolainoissa ja krypto-omaisuuden tiukempaa sääntelyä kuluttajien suojelemiseksi. Se vaatii myös, että pankkien konkurssitilanteita ei rahoiteta julkisilla varoilla vaan ensisijaisesti osakkeenomistajien ja rahoitusalan toimesta. Komission tai jäsenvaltioiden on otettava nämä pyynnöt käyttöön, jotta ne muuttuvat sitoviksi säännöiksi.
Euroopan parlamentti hyväksyi vuoden 2025 vuosikertomuksensa pankkiunionista äänin 376 puolesta, 187 vastaan ja 17 tyhjää. Se vaatii komissiota ja neuvostoa saattamaan pankkiunionin päätökseen muun muassa perustamalla eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän (SEAD), kolmannen pilarin, joka on puuttunut vuodesta 2015. Tämän täydellisyysvaatimuksen takana teksti kuitenkin vaikenee sellaisen mekanismin kustannuksista pankeille ja tallettajille sekä esteistä, jotka tukahduttavat alan kilpailukykyä.
Parlamentti vaatii SEAD-järjestelmää suojaamaan talletuksia kaikkialla unionissa ja vähentämään pankkien ja valtioiden välistä yhteyttä. Tavoite on kunnioitettava: nykyään saksalainen ja italialainen tallettaja eivät ole samalla tavalla suojattuja, ja kansallinen pankkikonkurssi voi yhä saastuttaa valtionvelan. Teksti ei kuitenkaan kerro kustannuksista. Yhteistä talletussuojarahastoa on rahoitettava pankeilla, ja tämä kustannus siirtyy asiakkaille. Ilman markkinamekanismia riskin hinnoittelemiseksi luodaan yhteisvastuu, jossa turvallisimmat pankit maksavat riskialttiimpien puolesta. Parlamentti mainitsee riskiprofiiliin perustuvat maksut, mutta ei täsmennä, miten estetään heikoimpien pankkien tukeminen vahvempien toimesta. Toissijaisuusperiaatteeseen ja yksilölliseen vastuuseen perustuva lähestymistapa olisi ensin edellyttänyt riippumatonta vaikutustenarviointia ja selkeää ylärajaa kansallisten järjestelmien välisille siirroille.
Parlamentti vaatii ensisijaisen asunnon asianmukaista suojaa ottaen huomioon asunnon pinta-alan ja vähintään 50 prosentin takaisinmaksun alkuperäisestä lainasta. Periaatteessa haavoittuvien kotitalouksien suojeleminen on oikeutettua. Muotoilu on kuitenkin epämääräistä: kuka määrittelee pinta-alan? Miten takaisinmaksu varmistetaan? Pankkien on otettava käyttöön kalliita valvontatoimia, ja tämä kustannus siirtyy kaikille lainanottajille, myös niille, jotka eivät ole haavoittuvia. Liberaali vaihtoehto olisi ollut antaa jäsenvaltioiden määritellä omat suojelusääntönsä kiinteistömarkkinoidensa mukaan sen sijaan, että pakotetaan yhtenäinen eurooppalainen kehys, joka jättää huomiotta kansalliset erot.
Parlamentti kehottaa MiCA-asetuksen tiukkaan soveltamiseen ja eurooppalaiseen valvontaan muille kuin pankeille. Logiikka on terve: FTX:n romahduksen jälkeen tarvitaan selkeät pelisäännöt. On kuitenkin varottava muuttamasta valvontaa ennaltaehkäiseväksi byrokratiaksi. Pankit altistuvat yhä enemmän muille kuin pankeille, ja systeeminen stressitesti on hyödyllinen. Uuden eurooppalaisen valvontakerroksen luominen muille kuin pankeille voi kuitenkin lisätä kustannuksia ja viiveitä innovatiivisille toimijoille, kun taas Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat etenevät nopeammin. Parlamentin olisi pitänyt vaatia olemassa olevien sääntöjen yksinkertaistamista ennen uusien lisäämistä.
SEAD ilman hintaa on lupaus, jonka pankit maksavat ja jonka tallettajat rahoittavat.
Euroopan parlamentti hyväksyi vuoden 2025 vuosikertomuksensa pankkiunionista äänin 376 puolesta, 187 vastaan ja 17 tyhjää. Se vaatii komissiota ja neuvostoa saattamaan pankkiunionin päätökseen muun muassa perustamalla eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän (SEAD), kolmannen pilarin, joka on puuttunut vuodesta 2015. Tämän täydellisyysvaatimuksen takana teksti kuitenkin vaikenee sellaisen mekanismin kustannuksista pankeille ja tallettajille sekä esteistä, jotka tukahduttavat alan kilpailukykyä.
Parlamentti vaatii SEAD-järjestelmää suojaamaan talletuksia kaikkialla unionissa ja vähentämään pankkien ja valtioiden välistä yhteyttä. Tavoite on kunnioitettava: nykyään saksalainen ja italialainen tallettaja eivät ole samalla tavalla suojattuja, ja kansallinen pankkikonkurssi voi yhä saastuttaa valtionvelan. Teksti ei kuitenkaan kerro kustannuksista. Yhteistä talletussuojarahastoa on rahoitettava pankeilla, ja tämä kustannus siirtyy asiakkaille. Ilman markkinamekanismia riskin hinnoittelemiseksi luodaan yhteisvastuu, jossa turvallisimmat pankit maksavat riskialttiimpien puolesta. Parlamentti mainitsee riskiprofiiliin perustuvat maksut, mutta ei täsmennä, miten estetään heikoimpien pankkien tukeminen vahvempien toimesta. Toissijaisuusperiaatteeseen ja yksilölliseen vastuuseen perustuva lähestymistapa olisi ensin edellyttänyt riippumatonta vaikutustenarviointia ja selkeää ylärajaa kansallisten järjestelmien välisille siirroille.
Parlamentti vaatii ensisijaisen asunnon asianmukaista suojaa ottaen huomioon asunnon pinta-alan ja vähintään 50 prosentin takaisinmaksun alkuperäisestä lainasta. Periaatteessa haavoittuvien kotitalouksien suojeleminen on oikeutettua. Muotoilu on kuitenkin epämääräistä: kuka määrittelee pinta-alan? Miten takaisinmaksu varmistetaan? Pankkien on otettava käyttöön kalliita valvontatoimia, ja tämä kustannus siirtyy kaikille lainanottajille, myös niille, jotka eivät ole haavoittuvia. Liberaali vaihtoehto olisi ollut antaa jäsenvaltioiden määritellä omat suojelusääntönsä kiinteistömarkkinoidensa mukaan sen sijaan, että pakotetaan yhtenäinen eurooppalainen kehys, joka jättää huomiotta kansalliset erot.
Parlamentti kehottaa MiCA-asetuksen tiukkaan soveltamiseen ja eurooppalaiseen valvontaan muille kuin pankeille. Logiikka on terve: FTX:n romahduksen jälkeen tarvitaan selkeät pelisäännöt. On kuitenkin varottava muuttamasta valvontaa ennaltaehkäiseväksi byrokratiaksi. Pankit altistuvat yhä enemmän muille kuin pankeille, ja systeeminen stressitesti on hyödyllinen. Uuden eurooppalaisen valvontakerroksen luominen muille kuin pankeille voi kuitenkin lisätä kustannuksia ja viiveitä innovatiivisille toimijoille, kun taas Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat etenevät nopeammin. Parlamentin olisi pitänyt vaatia olemassa olevien sääntöjen yksinkertaistamista ennen uusien lisäämistä.
SEAD ilman hintaa on lupaus, jonka pankit maksavat ja jonka tallettajat rahoittavat.
