Euroopan parlamentti hyväksyi muutoksen eurooppalaiseen vaalilakiin, joka mahdollistaa edustajien äänestämisen valtakirjalla täysistunnossa raskauden ja synnytyksen jälkeen. Käytännössä edustaja, joka ei voi olla paikalla, voi antaa äänensä kollegalleen. Hyväksytty teksti on neuvoston päätös, jonka parlamentti vahvisti 616 äänellä puolesta, 24 vastaan ja 8 tyhjää.
Nykyään edustajan on oltava fyysisesti paikalla äänestääkseen täysistunnossa. Raskauden tai juuri tapahtuneen synnytyksen aikana tätä velvoitetta voi olla vaikea noudattaa. Neuvosto on valmistellut muutoksen eurooppalaiseen vaalilakiin salliakseen valtakirjaäänestyksen näissä tilanteissa. Parlamentin oli annettava hyväksyntänsä tälle muutokselle. Se teki niin 29. huhtikuuta 2026 pidettävässä äänestyksessä.
Valtakirjaäänestys sallittuRaskaana olevat tai juuri synnyttäneet edustajat voivat äänestää täysistunnossa olematta paikalla valtuuttamalla toisen edustajan äänestämään puolestaan.
Vaalilain muutosEurooppalaista vaalilakia, jossa vahvistetaan edustajien vaalia koskevat säännöt, muutetaan tämän valtakirjaäänestysmahdollisuuden käyttöön ottamiseksi.
Neuvoston tekstin hyväksyminenParlamentti hyväksyi neuvoston päätöksen tekemättä siihen sisällöllisiä muutoksia.
Toimittaminen toimielimilleParlamentin puhemies toimittaa parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja kansallisille parlamenteille.
Parlamentti hyväksyi tekstin 616 äänellä puolesta, 24 vastaan ja 8 tyhjää.
Toimenpiteellä pyritään varmistamaan, että edustajat eivät menetä äänioikeuttaan parlamentissa raskauden tai synnytyksen vuoksi. Se mahdollistaa heidän äänestäjiensä edustamisen myös silloin, kun valittu edustaja ei voi matkustaa paikalle. Muutos tulee voimaan, kun neuvoston päätös on virallisesti hyväksytty ja julkaistu.
Raskaana olevan tai juuri synnyttäneen edustajan ei pitäisi joutua valitsemaan terveytensä ja mandaattinsa välillä. Hyväksymällä eurooppalaisen vaalisäädöksen muutoksen Euroopan parlamentti sallii valtakirjalla äänestämisen täysistunnossa näissä tilanteissa. Teksti, joka hyväksyttiin 616 äänellä puolesta, 24 vastaan ja 8 tyhjää, on neuvoston päätös, jonka parlamentti vahvistaa muuttamatta sitä asiasisällöltään. Toimenpide on oikeudenmukainen, mutta se jää poikkeukseksi järjestelmässä, joka ei ole vielä vetänyt kaikkia johtopäätöksiä edustuksellisesta mandaatista digitaalisen aikakauden olosuhteissa.
Tähän asti täysistunnossa äänestäminen edellytti fyysistä läsnäoloa. Loppuraskaudessa olevalle tai toipuvalle edustajalle tämä velvoite merkitsi mandaatin käytön keskeyttämistä. Hänen äänestäjänsä eivät enää olleet edustettuina käsiteltävissä teksteissä. Parlamentti korjaa tämän epäkohdan sallimalla valtakirjalla äänestämisen näissä täsmällisissä tilanteissa. Mekanismi on yksinkertainen: estynyt edustaja antaa äänensä kollegalleen, joka ilmaisee sen hänen puolestaan. Neuvoston päätös määrittää menettelytavat; parlamentti hyväksyy sen muuttamatta sitä.
Ylivoimainen äänestystulos (616 puolesta, 24 vastaan, 8 tyhjää) osoittaa, ettei toimenpide jaa ryhmiä. Se ei luo uutta oikeutta edustajille yleisesti: se poistaa naisilta konkreettisen esteen koskematta periaatteeseen fyysisestä läsnäolosta perussääntönä. Kyse on kohdennetusta poikkeuksesta, ei istuntosalin toiminnan kyseenalaistamisesta.
Valittu ratkaisu on valtakirja, ei etä-äänestys. Siinä on yksinkertaisuuden etu, eikä se vaadi raskasta teknistä järjestelmää. Mutta se nojaa kollegan läsnäoloon ja luottamusketjuun. Vapaamielisempi lähestymistapa olisi ollut sallia turvallinen sähköinen äänestys kaikille estyneille edustajille syystä riippumatta (sairaus, onnettomuus, odottamaton perhevelvoite). Tällaisen järjestelmän kustannukset olisivat todennäköisesti pienemmät kuin edustamatta jäävien poissaolojen kustannukset. Nykyinen teksti jättää nämä tilanteet sivuun ja luo erillisen luokan, mikä voi tuoda eriarvoista kohtelua edustajien välille.
Parlamentti olisi voinut myös hyödyntää tätä vaalisäädöksen tarkistusta muiden vanhentuneiden sääntöjen yksinkertaistamiseen, kuten äänestysistuntojen matkustusrajoituksiin. Näin ei tehty. Neuvoston päätös jää minimaaliseksi. Äänestäjillä, joiden edustaja on estynyt muusta syystä kuin raskauden tai synnytyksen vuoksi, ei ole edelleenkään ratkaisua.
Valtakirjan salliminen äitiyden vuoksi on edistysaskel; sen ulottamatta jättäminen kaikkiin laillisiin poissaoloihin on menetetty tilaisuus.
Raskaana olevan tai juuri synnyttäneen edustajan ei pitäisi joutua valitsemaan terveytensä ja mandaattinsa välillä. Hyväksymällä eurooppalaisen vaalisäädöksen muutoksen Euroopan parlamentti sallii valtakirjalla äänestämisen täysistunnossa näissä tilanteissa. Teksti, joka hyväksyttiin 616 äänellä puolesta, 24 vastaan ja 8 tyhjää, on neuvoston päätös, jonka parlamentti vahvistaa muuttamatta sitä asiasisällöltään. Toimenpide on oikeudenmukainen, mutta se jää poikkeukseksi järjestelmässä, joka ei ole vielä vetänyt kaikkia johtopäätöksiä edustuksellisesta mandaatista digitaalisen aikakauden olosuhteissa.
Tähän asti täysistunnossa äänestäminen edellytti fyysistä läsnäoloa. Loppuraskaudessa olevalle tai toipuvalle edustajalle tämä velvoite merkitsi mandaatin käytön keskeyttämistä. Hänen äänestäjänsä eivät enää olleet edustettuina käsiteltävissä teksteissä. Parlamentti korjaa tämän epäkohdan sallimalla valtakirjalla äänestämisen näissä täsmällisissä tilanteissa. Mekanismi on yksinkertainen: estynyt edustaja antaa äänensä kollegalleen, joka ilmaisee sen hänen puolestaan. Neuvoston päätös määrittää menettelytavat; parlamentti hyväksyy sen muuttamatta sitä.
Ylivoimainen äänestystulos (616 puolesta, 24 vastaan, 8 tyhjää) osoittaa, ettei toimenpide jaa ryhmiä. Se ei luo uutta oikeutta edustajille yleisesti: se poistaa naisilta konkreettisen esteen koskematta periaatteeseen fyysisestä läsnäolosta perussääntönä. Kyse on kohdennetusta poikkeuksesta, ei istuntosalin toiminnan kyseenalaistamisesta.
Valittu ratkaisu on valtakirja, ei etä-äänestys. Siinä on yksinkertaisuuden etu, eikä se vaadi raskasta teknistä järjestelmää. Mutta se nojaa kollegan läsnäoloon ja luottamusketjuun. Vapaamielisempi lähestymistapa olisi ollut sallia turvallinen sähköinen äänestys kaikille estyneille edustajille syystä riippumatta (sairaus, onnettomuus, odottamaton perhevelvoite). Tällaisen järjestelmän kustannukset olisivat todennäköisesti pienemmät kuin edustamatta jäävien poissaolojen kustannukset. Nykyinen teksti jättää nämä tilanteet sivuun ja luo erillisen luokan, mikä voi tuoda eriarvoista kohtelua edustajien välille.
Parlamentti olisi voinut myös hyödyntää tätä vaalisäädöksen tarkistusta muiden vanhentuneiden sääntöjen yksinkertaistamiseen, kuten äänestysistuntojen matkustusrajoituksiin. Näin ei tehty. Neuvoston päätös jää minimaaliseksi. Äänestäjillä, joiden edustaja on estynyt muusta syystä kuin raskauden tai synnytyksen vuoksi, ei ole edelleenkään ratkaisua.
Valtakirjan salliminen äitiyden vuoksi on edistysaskel; sen ulottamatta jättäminen kaikkiin laillisiin poissaoloihin on menetetty tilaisuus.
