Euroopan parlamentti hyväksyi 28. huhtikuuta 2026 äänin 558 puolesta, 35 vastaan ja 52 tyhjää asetuksen, joka asettaa ensimmäistä kertaa yhteiset säännöt koko Euroopan unionissa koirien ja kissojen kasvatukselle, pidolle ja jäljitettävyydelle. Tämä teksti on tulos sopimuksesta jäsenvaltioiden hallitusten kanssa. Kyseessä on lopullinen teksti: siitä tulee laki, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Nykyään koirien ja kissojen kasvatusta ja myyntiä koskevat säännöt vaihtelevat suuresti Euroopan unionin maasta toiseen. Jotkin jäsenvaltiot asettavat kasvattajille tiukkoja ehtoja, toiset paljon lievempiä. Tämä tilanne luo kilpailun vääristymiä ja helpottaa eläinten salakuljetusta, erityisesti valvomattomista kasvattamoista peräisin olevien pentujen ja kissanpentujen tuontia. Euroopan komissio ehdotti vuonna 2023 asetusta näiden sääntöjen yhdenmukaistamiseksi Euroopan tasolla. Neuvoston kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen päästiin sopimukseen. Parlamentti hyväksyi tämän sopimuksen 28. huhtikuuta 2026.
Yhteiset säännöt kasvatukselleAsetus asettaa yhteiset vaatimukset koko Euroopan unionissa koirien ja kissojen kasvatukselle, pidolle ja myynnille. Kasvattajien on noudatettava samoja eläinten hyvinvoinnin normeja riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he toimivat.
Pakollinen jäljitettävyysJokainen koira ja kissa on tunnistettava ja rekisteröitävä tietokantaan. Tämä jäljitettävyys mahdollistaa eläimen alkuperän selvittämisen ja auttaa torjumaan laittomia kasvattamoita ja salakuljetusta.
Komission lausumat julkaistaanEuroopan komission päätöslauselmaan liitetyt lausumat julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sarjassa C. Niissä täsmennetään, miten komissio aikoo soveltaa asetusta.
Uusi kuuleminen, jos ehdotusta muutetaanJos Euroopan komissio korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä olennaisesti tai aikoo muuttaa sitä olennaisesti, sen on kuultava uudelleen Euroopan parlamenttia.
Toimittaminen jäsenvaltioilleEuroopan parlamentin puhemies toimittaa parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentti hyväksyi tekstin äänin 558 puolesta, 35 vastaan ja 52 tyhjää sähköisessä nimenhuutoäänestyksessä 28. huhtikuuta 2026.
Jos ostat koiran tai kissan Euroopan unionissa, tämä asetus takaa, että eläin on tunnistettu ja rekisteröity, minkä ansiosta voit tarkistaa sen alkuperän ja suojautua laittomista kasvattamoista peräisin olevilta eläimiltä. Kasvattajien on noudatettava yhteisiä eläinten hyvinvoinnin normeja koko Euroopan unionissa. Säännöt soveltuvat samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa, mikä lopettaa kansalliset erot, joiden ansiosta jotkin kasvattamot saattoivat kiertää tiukimmat vaatimukset. Teksti on nyt lopullinen, ja siitä tulee laki, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Euroopan parlamentti hyväksyi 28. huhtikuuta 2026 äänin 558 puolesta, 35 vastaan ja 52 tyhjää asetuksen (EU) 2026/1818, jossa vahvistetaan ensimmäistä kertaa koirien ja kissojen kasvatusta ja jäljitettävyyttä koskevat yhteiset säännöt. Tavoite on kiitettävä: lopettaa kilpailun vääristymät kasvattajien välillä ja torjua laitonta kauppaa. Mutta asettamalla pakollisen mikrosirun kaikille omistajille ja eläinlääkärikäynnin kaikille kasvattamoille teksti luo uusia rasitteita takaamatta, että keinot seuraavat perässä.
Asetus velvoittaa yksilöllisen mikrosirun kaikille koirille ja kissoille, myös pelkkien omistajien hallussa oleville. Yksityishenkilölle se merkitsee lisäkulua ja hallinnollista toimenpidettä. Kasvattajalle se lisää kustannuksen eläintä kohden, eikä tiedetä, kuka todella valvoo soveltamista. Tunnistus on hyödyllinen torjuttaessa laitonta kauppaa, mutta se asetetaan kaikille riskistä riippumatta. Kasvattaja, joka myy pennun naapurille, joutuu noudattamaan samoja sääntöjä kuin epäilty salakuljettaja.
Teksti säätää kevennetyistä velvoitteista pienkasvattamoille (kaksi pentuetta vuodessa) ja alle 15 eläimen turvakodeille. Se on suhteellisuusperiaatteen tunnustamista. Mutta viiden pentueen tai viiden naaraan kynnys ennakkohyväksynnälle (10 artikla) luo markkinoille pääsyn esteen kasvattajille, jotka haluavat kasvaa. Hallinnollinen hyväksyntä merkitsee aikaa ja rahaa, ja se lannistaa investointeja. Viivästyksen hinta: kasvatushankkeet, jotka eivät koskaan toteudu, ja tarjonta, joka keskittyy niiden käsiin, jotka pystyvät nielemään nämä kustannukset.
Jäljitettävyys esitetään välineenä laittomia kasvattamoja vastaan. Mutta mikrosiru ei kerro mitään siitä, miten eläintä on kasvatettu. Se mahdollistaa alkuperän jäljittämisen, ei huonon kohtelun rankaisemista. Pakolliset eläinlääkärintarkastukset (13 artikla) ovat hyvä asia, mutta ne uskotaan kansallisille viranomaisille, joiden on mobilisoitava resursseja. Mikään ei takaa, että jäsenvaltiot rahoittavat ne. Riskinä on muodollinen velvoite ilman todellisia keinoja, mikä rankaisee vakavasti otettavia kasvattajia saavuttamatta salakuljettajia.
Asetus kieltää esteettiset silpomiset ja liiallisten rakennepiirteiden omaavien eläinten näyttelyt (18 ja 19 artikla). Se on edistysaskel eläinten hyvinvoinnille. Mutta se jättää jäsenvaltioille vastuun määritellä poikkeukset sotilas-, poliisi- ja tullikoirille. Tämä joustavuus on tervetullutta, mutta se luo pirstoutumisen riskin. Toissijaisuusperiaatteeseen perustuva lähestymistapa olisi voinut jättää jäsenvaltioille vastuun määritellä omat hyvinvointinorminsa ja samalla koordinoida rajatylittävää kauppaa. Sisämarkkinat eivät vaadi täydellistä yhdenmukaisuutta, vaan tiukimpien normien vastavuoroista tunnustamista.
Mikrosiru ei korvaa valvontaa, eikä eläinlääkärikäynti korvaa seuraamusta.
Euroopan parlamentti hyväksyi 28. huhtikuuta 2026 äänin 558 puolesta, 35 vastaan ja 52 tyhjää asetuksen (EU) 2026/1818, jossa vahvistetaan ensimmäistä kertaa koirien ja kissojen kasvatusta ja jäljitettävyyttä koskevat yhteiset säännöt. Tavoite on kiitettävä: lopettaa kilpailun vääristymät kasvattajien välillä ja torjua laitonta kauppaa. Mutta asettamalla pakollisen mikrosirun kaikille omistajille ja eläinlääkärikäynnin kaikille kasvattamoille teksti luo uusia rasitteita takaamatta, että keinot seuraavat perässä.
Asetus velvoittaa yksilöllisen mikrosirun kaikille koirille ja kissoille, myös pelkkien omistajien hallussa oleville. Yksityishenkilölle se merkitsee lisäkulua ja hallinnollista toimenpidettä. Kasvattajalle se lisää kustannuksen eläintä kohden, eikä tiedetä, kuka todella valvoo soveltamista. Tunnistus on hyödyllinen torjuttaessa laitonta kauppaa, mutta se asetetaan kaikille riskistä riippumatta. Kasvattaja, joka myy pennun naapurille, joutuu noudattamaan samoja sääntöjä kuin epäilty salakuljettaja.
Teksti säätää kevennetyistä velvoitteista pienkasvattamoille (kaksi pentuetta vuodessa) ja alle 15 eläimen turvakodeille. Se on suhteellisuusperiaatteen tunnustamista. Mutta viiden pentueen tai viiden naaraan kynnys ennakkohyväksynnälle (10 artikla) luo markkinoille pääsyn esteen kasvattajille, jotka haluavat kasvaa. Hallinnollinen hyväksyntä merkitsee aikaa ja rahaa, ja se lannistaa investointeja. Viivästyksen hinta: kasvatushankkeet, jotka eivät koskaan toteudu, ja tarjonta, joka keskittyy niiden käsiin, jotka pystyvät nielemään nämä kustannukset.
Jäljitettävyys esitetään välineenä laittomia kasvattamoja vastaan. Mutta mikrosiru ei kerro mitään siitä, miten eläintä on kasvatettu. Se mahdollistaa alkuperän jäljittämisen, ei huonon kohtelun rankaisemista. Pakolliset eläinlääkärintarkastukset (13 artikla) ovat hyvä asia, mutta ne uskotaan kansallisille viranomaisille, joiden on mobilisoitava resursseja. Mikään ei takaa, että jäsenvaltiot rahoittavat ne. Riskinä on muodollinen velvoite ilman todellisia keinoja, mikä rankaisee vakavasti otettavia kasvattajia saavuttamatta salakuljettajia.
Asetus kieltää esteettiset silpomiset ja liiallisten rakennepiirteiden omaavien eläinten näyttelyt (18 ja 19 artikla). Se on edistysaskel eläinten hyvinvoinnille. Mutta se jättää jäsenvaltioille vastuun määritellä poikkeukset sotilas-, poliisi- ja tullikoirille. Tämä joustavuus on tervetullutta, mutta se luo pirstoutumisen riskin. Toissijaisuusperiaatteeseen perustuva lähestymistapa olisi voinut jättää jäsenvaltioille vastuun määritellä omat hyvinvointinorminsa ja samalla koordinoida rajatylittävää kauppaa. Sisämarkkinat eivät vaadi täydellistä yhdenmukaisuutta, vaan tiukimpien normien vastavuoroista tunnustamista.
Mikrosiru ei korvaa valvontaa, eikä eläinlääkärikäynti korvaa seuraamusta.
