Euroopan parlamentti antoi hyväksyntänsä Euroopan unionin ja Islannin välisen sopimuksen tekemiselle matkustajarekisteritietojen (PNR) siirrosta terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi sekä niitä koskevien tutkimusten ja syytetoimien suorittamiseksi. Hyväksytty teksti on lyhyt lainsäädäntöpäätöslauselma, jolla hyväksytään sopimus ja valtuutetaan parlamentin puhemies välittämään parlamentin kanta neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin hallituksille ja parlamenteille. Tämä hyväksyntä tarvittiin, jotta sopimus voitiin tehdä.
Euroopan unionin ja Islannin välisellä sopimuksella järjestetään matkustajarekisteritietojen (PNR) siirto lentoyhtiöiden ja Islannin viranomaisten välillä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi, tutkimiseksi ja syytteeseen panemiseksi. Neuvosto pyysi Euroopan parlamentin hyväksyntää tämän sopimuksen tekemiseksi. Ilman tätä hyväksyntää Euroopan unioni ei voi tehdä sopimusta.
Sopimuksen hyväksyminenParlamentti antaa hyväksyntänsä EU:n ja Islannin välisen sopimuksen tekemiselle matkustajarekisteritietojen (PNR) siirrosta terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi sekä niitä koskevien tutkimusten ja syytetoimien suorittamiseksi.
Kannan välittäminenParlamentin puhemies valtuutetaan välittämään parlamentin kanta neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin hallituksille ja parlamenteille.
Sopimuksen kohdeSopimuksessa säännellään PNR-tietojen siirtoa Euroopan unionin ja Islannin välillä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi, tutkimiseksi ja syytteeseen panemiseksi.
Parlamentti hyväksyi päätöslauselman 532 äänellä puolesta, 75 vastaan ja 28 tyhjää elektronisessa nimenhuutoäänestyksessä.
Euroopan unionin ja Islannin välisten lentojen matkustajarekisteritietoja (PNR) voidaan siirtää Islannin viranomaisille sopimuksessa määritellyissä puitteissa terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjumiseksi. Näitä lentoja koskevien matkustajien tietoja käsitellään sopimuksessa säädettyjen sääntöjen mukaisesti. Euroopan parlamentti hyväksyi tämän sopimuksen, mikä mahdollistaa sen voimaantulon lopullisten muodollisuuksien jälkeen.
Euroopan parlamentti antoi vihreää valoa EU:n ja Islannin sopimukselle matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtämisestä äänin 532 puolesta, 75 vastaan ja 28 tyhjää. Kyse ei ole avoimesta valtakirjasta massavalvonnalle: kyse on sitovasta kehyksestä, joka mahdollistaa Reykjavikin yhteistyön terrorismia ja vakavaa rikollisuutta vastaan ja asettaa samalla selkeät säännöt. Hyväksyntä ei kuitenkaan vapauta tarkastelemasta, mitä tämä sopimus todella maksaa lentoyhtiöille ja matkustajille, ja mitä siitä olisi voinut tulla, jos toissijaisuusperiaate olisi vallinnut.
PNR-sopimus Islannin kanssa ei ole byrokraattinen päähänpisto: se mahdollistaa Islannin viranomaisille pääsyn matkustajatietoihin terroristien ja vakavien rikollisten jäljittämiseksi. Ilman tätä sopimusta Islannista tulisi aukko eurooppalaisessa turvaverkossa, sisäänkäynti niille, jotka haluavat välttää valvonnan. Parlamentti teki siis oikein hyväksyessään sen. Mutta varoitus: hyväksyntä ei tarkoita, että teksti on täydellinen. PNR-tiedot ovat tehokas väline, ja kuten kaikki tehokkaat välineet, niitä voidaan käyttää väärin. Sopimuksessa on säädettävä vankoista takeista, ja parlamentin on pysyttävä valppaana niiden soveltamisessa.
Puuttuu nimenomainen kustannus-hyötyarviointi. Lentoyhtiöiden on mukautettava järjestelmänsä näiden tietojen siirtämiseen, mikä merkitsee huomattavaa kustannusta erityisesti pienille yhtiöille. Tämä kustannus siirretään matkustajille kalliimpina lippuina tai supistettuina palveluina. Parlamentin olisi pitänyt vaatia vaikutustenarviointia ennen hyväksyntää varmistaakseen, että turvallisuushyödyt oikeuttavat nämä kustannukset. Toissijaisuusperiaatteeseen perustuva lähestymistapa olisi tarkoittanut, että jäsenvaltiot olisivat saaneet neuvotella kahdenvälisistä sopimuksista Islannin kanssa omien erityistarpeidensa mukaisesti sen sijaan, että olisi pakotettu yhtenäinen kehys.
75 vastaan annettua ääntä ja 28 tyhjää eivät ole vain ideologisen arkuuden ilmentymä. Ne kuvastavat oikeutettua huolta yksilönvapauksien uhraamisesta turvallisuuden alttarille. Mutta vastaan äänestäneet eivät tarjonneet uskottavaa vaihtoehtoa. Sopimuksen hylkääminen olisi jättänyt Islannin järjestelmän ulkopuolelle, ja riskinä olisi ollut, että terroristit käyttävät tätä aukkoa hyväkseen. Todellinen kysymys ei ole, pitääkö tehdä yhteistyötä, vaan miten. Riippumaton valvontamekanismi, jolla olisi tutkinta- ja seuraamusvaltuudet, olisi ollut parempi kuin pelkkä hyväksyntä. Parlamentti olisi voinut vaatia tällaisen elimen perustamista ennen vihreää valoa.
Hyväksymällä tämän sopimuksen parlamentti lähettää viestin: yhteistyö turvallisuuden alalla on mahdollista, mutta sen on noudatettava sääntöjä. Tämä viesti on tärkeä, mutta se ei saa peittää tekstin puutteita. Sopimuksessa ei säädetä sitovasta tarkistuslausekkeesta, mikä tarkoittaa, että takeita voitaisiin heikentää ilman, että parlamentilla olisi sananvaltaa. Tämä on puute, joka edustajien olisi pitänyt korjata.
Turvallisuussopimuksen hyväksyminen ei ole avoin valtakirja: se on sitoutuminen valvomaan sen väärinkäytöksiä.
Euroopan parlamentti antoi vihreää valoa EU:n ja Islannin sopimukselle matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtämisestä äänin 532 puolesta, 75 vastaan ja 28 tyhjää. Kyse ei ole avoimesta valtakirjasta massavalvonnalle: kyse on sitovasta kehyksestä, joka mahdollistaa Reykjavikin yhteistyön terrorismia ja vakavaa rikollisuutta vastaan ja asettaa samalla selkeät säännöt. Hyväksyntä ei kuitenkaan vapauta tarkastelemasta, mitä tämä sopimus todella maksaa lentoyhtiöille ja matkustajille, ja mitä siitä olisi voinut tulla, jos toissijaisuusperiaate olisi vallinnut.
PNR-sopimus Islannin kanssa ei ole byrokraattinen päähänpisto: se mahdollistaa Islannin viranomaisille pääsyn matkustajatietoihin terroristien ja vakavien rikollisten jäljittämiseksi. Ilman tätä sopimusta Islannista tulisi aukko eurooppalaisessa turvaverkossa, sisäänkäynti niille, jotka haluavat välttää valvonnan. Parlamentti teki siis oikein hyväksyessään sen. Mutta varoitus: hyväksyntä ei tarkoita, että teksti on täydellinen. PNR-tiedot ovat tehokas väline, ja kuten kaikki tehokkaat välineet, niitä voidaan käyttää väärin. Sopimuksessa on säädettävä vankoista takeista, ja parlamentin on pysyttävä valppaana niiden soveltamisessa.
Puuttuu nimenomainen kustannus-hyötyarviointi. Lentoyhtiöiden on mukautettava järjestelmänsä näiden tietojen siirtämiseen, mikä merkitsee huomattavaa kustannusta erityisesti pienille yhtiöille. Tämä kustannus siirretään matkustajille kalliimpina lippuina tai supistettuina palveluina. Parlamentin olisi pitänyt vaatia vaikutustenarviointia ennen hyväksyntää varmistaakseen, että turvallisuushyödyt oikeuttavat nämä kustannukset. Toissijaisuusperiaatteeseen perustuva lähestymistapa olisi tarkoittanut, että jäsenvaltiot olisivat saaneet neuvotella kahdenvälisistä sopimuksista Islannin kanssa omien erityistarpeidensa mukaisesti sen sijaan, että olisi pakotettu yhtenäinen kehys.
75 vastaan annettua ääntä ja 28 tyhjää eivät ole vain ideologisen arkuuden ilmentymä. Ne kuvastavat oikeutettua huolta yksilönvapauksien uhraamisesta turvallisuuden alttarille. Mutta vastaan äänestäneet eivät tarjonneet uskottavaa vaihtoehtoa. Sopimuksen hylkääminen olisi jättänyt Islannin järjestelmän ulkopuolelle, ja riskinä olisi ollut, että terroristit käyttävät tätä aukkoa hyväkseen. Todellinen kysymys ei ole, pitääkö tehdä yhteistyötä, vaan miten. Riippumaton valvontamekanismi, jolla olisi tutkinta- ja seuraamusvaltuudet, olisi ollut parempi kuin pelkkä hyväksyntä. Parlamentti olisi voinut vaatia tällaisen elimen perustamista ennen vihreää valoa.
Hyväksymällä tämän sopimuksen parlamentti lähettää viestin: yhteistyö turvallisuuden alalla on mahdollista, mutta sen on noudatettava sääntöjä. Tämä viesti on tärkeä, mutta se ei saa peittää tekstin puutteita. Sopimuksessa ei säädetä sitovasta tarkistuslausekkeesta, mikä tarkoittaa, että takeita voitaisiin heikentää ilman, että parlamentilla olisi sananvaltaa. Tämä on puute, joka edustajien olisi pitänyt korjata.
Turvallisuussopimuksen hyväksyminen ei ole avoin valtakirja: se on sitoutuminen valvomaan sen väärinkäytöksiä.
