Euroopan parlamentti on hyväksynyt lainsäädäntöehdotuksen, joka laajentaa Euroopan unionin rahoitusohjelmien soveltamisalaa tukemaan kaksoiskäyttö- ja puolustusteknologioita. Ehdotus on vastaus nykyisiin turvallisuushaasteisiin ja tähtää EU:n teollisuuden kilpailukyvyn ja resilienssin vahvistamiseen. Toimet koskevat sekä tutkimusta, innovaatiota että tuotannon kehittämistä puolustusalalla.
Ehdotus perustuu EU-sopimuksiin ja on osa laajempaa ponnistelua vahvistaa Euroopan puolustuskykyä. Sen päätavoitteita ovat: uuden strategisen sektorin luominen "Euroopan strategisten teknologioiden alustalle" (STEP) puolustusteknologioita varten, kaksoiskäyttöteknologioiden kehittämisen tuen parantaminen sekä Euroopan innovaationeuvoston (EIC) kiihtyjäohjelman laajentaminen kattamaan myös puolustusalan innovaatiot.
Parlamentin hyväksymä kantaa on ensimmäinen käsittely tavallisessa lainsäädäntömenettelyssä. Se lähetetään nyt EU:n neuvostolle. Jos neuvosto hyväksyy sen, teksti otetaan vastaan. Toimeenpano tapahtuu asiaankuuluvien EU-asetusten ja -direktiivien mukaisesti, mukaan lukien STEP-asetuksen (EU) 2024/795 muuttaminen. Komission on laadittava ohjeet uudesta puolustussektorista STEP-kehyksessä.
Toimet kohdistuvat ensisijaisesti tutkijoille, innovaattoreille ja yrityksille puolustus- ja kaksoiskäyttöteknologioiden alalla, erityisesti pk-yrityksille, joilla on vaikeuksia saada rahoitusta. Odotettavissa on nopeampaa teknologista kehitystä, suurempaa teollista kapasiteettia ja EU:n strategisen autonomian vahvistumista. Kansalaiset voivat odottaa välillistä hyötyä suuremmasta turvallisuudesta ja kilpailukykyisestä taloudesta. Huomiota on kiinnitettävä rahoituksen tehokkaaseen jakamiseen ja siihen, ettei siviililakeja ja -vapauksia heikennetä.
Parlamentti hyväksyi 16. joulukuuta äänin 519 puolesta, 119 vastaan ja 25 tyhjää ensimmäisen käsittelyn kantansa asetuksesta (EU) 2025/2653, jonka on määrä mahdollistaa puolustusponnistelujen rahoittaminen unionin talousarvion kautta. Teksti on lyhyt, neuvoston kanssa tehty sopimus on sinetöity, ja olennainen on muualla: siinä, mitä tämä äänestys sallii kertomatta tarkasti, miten se maksetaan.
519 puolesta, 119 vastaan, 25 tyhjää: enemmistö on mukava, ja se ylittää puoluekentän. Se ei ole sattumaa. Äänestettäväksi jätetty teksti ei ole puolustusohjelma, se on oikeudellinen kehys. Päätöslauselma hyväksyy neuvoston kanssa saavutetun sopimuksen ja viittaa asetuksen (EU) 2025/2653 sääntöihin, joiden otteessa ei toisteta määriä, tukikelpoisuusperusteita eikä valvontamenettelyjä.
Kansalaiselle seuraus on yksinkertainen: äänestetään budjettihanan avaamisen puolesta, vaikka parlamentaarinen keskustelu ei ole käsitellyt virtaamaa. Tämä ei ole eurooppalaisen puolustuksen kritiikkiä, vaan menetelmän kritiikkiä. Parlamentti, joka hyväksyy lopullisen sopimuksen ensimmäisessä käsittelyssä ilman olennaisia tarkistuksia, ei tee politiikkaa, se vahvistaa.
Valittu oikeusperusta on paljastava: 173 artikla (teollisuus), 182 ja 183 artikla (tutkimus), 175 ja 176 artikla (koheesio), 192 artikla (energia), 114 artikla (sisämarkkinat). Toisin sanoen puolustus tunkeutuu kaikkiin talousarvion osiin luomatta selkeää omaa momenttia. Tämä moninaisuus mahdollistaa nopean rahoituksen, mutta se hälventää vastuun: kuka päättää kohdentamisesta, kuka valvoo toteutusta, kuka vastaa epäonnistuneesta hankkeesta?
Mekanismi on tuttu: kun uusi painopiste lisätään poistamatta mitään muualta, paine kasvaa olemassa oleviin enimmäismääriin tai kansallisiin rahoitusosuuksiin. Talousarviota rahoittavat jäsenvaltiot näkevät laskun, hakemuksia jättävät yritykset näkevät perusteet ja veronmaksajat näkevät tuloksen. Asetus 2025/2653 vahvistaa nämä säännöt, mutta parlamentti on juuri luopunut niiden tarkistamisesta.
Toissijaisuusperiaatteeseen nojaava lähestymistapa olisi esittänyt yksinkertaisen kysymyksen ennen hanan avaamista: miksi eurooppalaisen veronmaksajan on rahoitettava se, minkä jäsenvaltiot voivat rahoittaa yksin ja paremmin? Puolustus on par excellence suvereeni ala. Tutkimuksen ja yhteishankintojen yhdistäminen on järkevää, kun mittakaavaedut ovat todellisia. Budjetin yhdistäminen ilman ehdollisuutta tai parlamentin yksityiskohtaista valvontaa tarkoittaa päätöksen siirtämistä siirtämättä vastuuta.
Teksti ei kerro mitään määristä, ei perusteista, ei valvonnasta. Se kertoo vain, että parlamentti hyväksyy sopimuksen ja vaatii tulla kuulluksi uudelleen, jos komissio muuttaa ehdotustaan. Se on menettelyllinen vähimmäisvaatimus, ei demokraattinen tae. Demokraattinen tae olisi edellyttänyt keskustelua painopisteistä: mitkä hankkeet, mitkä maat, mikä valvonta, mitkä mitattavat tulokset.
Eurooppalainen puolustus on välttämättömyys. Mutta huonosti rahoitettu välttämättömyys muuttuu vaikutuksettomaksi menoksi. 119 vastaan annettua ääntä ja 25 tyhjää eivät ole puolustusta vastaan annettuja ääniä: ne ovat ääniä, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta sekkiä näkemättä summaa. Ne ansaitsevat tulla kuulluiksi, eikä niitä pidä pyyhkäistä syrjään enemmistön mukavuudella.
Parlamentti, joka hyväksyy lopullisen sopimuksen ilman tarkistuksia, ei tee politiikkaa, se vahvistaa.
Parlamentti hyväksyi 16. joulukuuta äänin 519 puolesta, 119 vastaan ja 25 tyhjää ensimmäisen käsittelyn kantansa asetuksesta (EU) 2025/2653, jonka on määrä mahdollistaa puolustusponnistelujen rahoittaminen unionin talousarvion kautta. Teksti on lyhyt, neuvoston kanssa tehty sopimus on sinetöity, ja olennainen on muualla: siinä, mitä tämä äänestys sallii kertomatta tarkasti, miten se maksetaan.
519 puolesta, 119 vastaan, 25 tyhjää: enemmistö on mukava, ja se ylittää puoluekentän. Se ei ole sattumaa. Äänestettäväksi jätetty teksti ei ole puolustusohjelma, se on oikeudellinen kehys. Päätöslauselma hyväksyy neuvoston kanssa saavutetun sopimuksen ja viittaa asetuksen (EU) 2025/2653 sääntöihin, joiden otteessa ei toisteta määriä, tukikelpoisuusperusteita eikä valvontamenettelyjä.
Kansalaiselle seuraus on yksinkertainen: äänestetään budjettihanan avaamisen puolesta, vaikka parlamentaarinen keskustelu ei ole käsitellyt virtaamaa. Tämä ei ole eurooppalaisen puolustuksen kritiikkiä, vaan menetelmän kritiikkiä. Parlamentti, joka hyväksyy lopullisen sopimuksen ensimmäisessä käsittelyssä ilman olennaisia tarkistuksia, ei tee politiikkaa, se vahvistaa.
Valittu oikeusperusta on paljastava: 173 artikla (teollisuus), 182 ja 183 artikla (tutkimus), 175 ja 176 artikla (koheesio), 192 artikla (energia), 114 artikla (sisämarkkinat). Toisin sanoen puolustus tunkeutuu kaikkiin talousarvion osiin luomatta selkeää omaa momenttia. Tämä moninaisuus mahdollistaa nopean rahoituksen, mutta se hälventää vastuun: kuka päättää kohdentamisesta, kuka valvoo toteutusta, kuka vastaa epäonnistuneesta hankkeesta?
Mekanismi on tuttu: kun uusi painopiste lisätään poistamatta mitään muualta, paine kasvaa olemassa oleviin enimmäismääriin tai kansallisiin rahoitusosuuksiin. Talousarviota rahoittavat jäsenvaltiot näkevät laskun, hakemuksia jättävät yritykset näkevät perusteet ja veronmaksajat näkevät tuloksen. Asetus 2025/2653 vahvistaa nämä säännöt, mutta parlamentti on juuri luopunut niiden tarkistamisesta.
Toissijaisuusperiaatteeseen nojaava lähestymistapa olisi esittänyt yksinkertaisen kysymyksen ennen hanan avaamista: miksi eurooppalaisen veronmaksajan on rahoitettava se, minkä jäsenvaltiot voivat rahoittaa yksin ja paremmin? Puolustus on par excellence suvereeni ala. Tutkimuksen ja yhteishankintojen yhdistäminen on järkevää, kun mittakaavaedut ovat todellisia. Budjetin yhdistäminen ilman ehdollisuutta tai parlamentin yksityiskohtaista valvontaa tarkoittaa päätöksen siirtämistä siirtämättä vastuuta.
Teksti ei kerro mitään määristä, ei perusteista, ei valvonnasta. Se kertoo vain, että parlamentti hyväksyy sopimuksen ja vaatii tulla kuulluksi uudelleen, jos komissio muuttaa ehdotustaan. Se on menettelyllinen vähimmäisvaatimus, ei demokraattinen tae. Demokraattinen tae olisi edellyttänyt keskustelua painopisteistä: mitkä hankkeet, mitkä maat, mikä valvonta, mitkä mitattavat tulokset.
Eurooppalainen puolustus on välttämättömyys. Mutta huonosti rahoitettu välttämättömyys muuttuu vaikutuksettomaksi menoksi. 119 vastaan annettua ääntä ja 25 tyhjää eivät ole puolustusta vastaan annettuja ääniä: ne ovat ääniä, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta sekkiä näkemättä summaa. Ne ansaitsevat tulla kuulluiksi, eikä niitä pidä pyyhkäistä syrjään enemmistön mukavuudella.
Parlamentti, joka hyväksyy lopullisen sopimuksen ilman tarkistuksia, ei tee politiikkaa, se vahvistaa.
