Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman, joka tukee kansalaisaloitetta "Minun ääneni, minun valintani: turvallinen ja saavutettava abortti". Teksti käsittelee naisten terveyttä ja lisääntymisoikeuksia ja pyrkii varmistamaan paremman pääsyn turvallisiin aborttipalveluihin koko Euroopan unionissa. Aihe on ajankohtainen jäsenvaltioiden erilaisten sääntelyjen ja kansalaisaloitteen onnistuneen keräyksen vuoksi.
Päätöslauselma perustuu rekisteröityyn kansalaisaloitteeseen (ICE) ja viittaa useisiin EU-sopimuksiin, perusoikeuskirjan säännöksiin sekä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Päätavoitteina on tunnustaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien (SRHR) merkitys perusoikeuksina, edistää turvallisen abortin saatavuutta ja tukea jäsenvaltioita näiden palvelujen parantamisessa, ottaen huomioon valtioiden toimivalta terveyskysymyksissä.
Päätöslauselma on Euroopan parlamentin poliittinen kannanotto, joka ei ole suoraan sitova lainsäädäntö. Se antaa ohjeita ja poliittisia suosituksia komissiolle ja jäsenvaltioille. Seuraavat vaiheet riippuvat komission reaktioista kansalaisaloitteeseen sekä jäsenvaltioiden halukkuudesta mukauttaa lainsäädäntöään. Parlamentti seuraa aihetta jatkossa keskusteluissaan ja raporteissaan.
Jos suosituksia toteutetaan, se voi parantaa naisten ja muiden raskauskykyisten henkilöiden pääsyä turvalliseen aborttihuoltoon, erityisesti rajoituksia asettaneissa valtioissa. Se voi auttaa vähentämään vaarallisten aborttien määrää ja niihin liittyviä terveysriskejä. Terveydenhuollon ammattilaisille se voi tuoda selkeämmät ohjeet. Valtioille, joissa abortti on jo laajasti saatavilla, vaikutus voi olla rajallinen. Herää kysymys valtioiden suvereniteetista ja EU:n toimivallan rajoista terveyspolitiikassa. Keskustelut siitä, pitäisikö aborttioikeus kirjata EU:n perusoikeuskirjaan, jatkuvat.
Euroopan parlamentti hyväksyi 17. joulukuuta 2025 päätöslauselman, joka ottaa vastaan kansalaisaloitteen «My Voice, My Choice» ja pyytää komissiota perustamaan solidaarisuusmekanismin abortille. Mutta tällä tekstillä ei ole sitovaa vaikutusta: se kehottaa, toistaa ja vetoaa. 1,2 miljoonasta allekirjoituksesta tulee hurskas toive, ja lasku jää seuraavan rahoituskehyksen limbukseen.
Terveys on edelleen kansallinen toimivalta. Unioni voi tukea, koordinoida ja rahoittaa hankkeita, mutta se ei voi säätää abortin saatavuudesta eikä asettaa normeja jäsenvaltioille. Päätöslauselma myöntää tämän puolittain puhuessaan mekanismista, joka on «avoin vapaaehtoisille jäsenvaltioille» ja «puuttumatta kansallisiin lakeihin ja säännöksiin». Paitsi että järjestely, jota se toivoo, unionin taloudellinen tuki valtioille, jotka tarjoavat turvallisen abortin kaikille unionissa asuville, merkitsee sitä, että yhteisestä budjetista maksetaan politiikkoja, joita jotkut valtiot kieltäytyvät hyväksymästä. Esitetty anteliaisuus ei ole toimivallan siirto, mutta se luo poliittista ja budjettipainetta, joka kiertää toissijaisuusperiaatteen.
Solidaarisuusmekanismia ei vielä ole: tarvittaisiin komission lainsäädäntöehdotus ja sen jälkeen neuvoston ja parlamentin sopimus. Päätöslauselma vain pyytää tätä ehdotusta. Sillä välin kansalaiset, jotka allekirjoittivat kansalaisaloitteen, ovat saaneet vain aiejulistuksen. Odotuksen hinta on todellinen: naiset jatkavat siirtymistä valtiosta toiseen mukanaan siitä aiheutuvat kulut ja riskit, vaikka olemassa olevia eurooppalaisia varoja, kuten EU4Health-ohjelmaa, ei käytetä täysimääräisesti seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon saatavuuteen (kohta 6).
Kohta 7 toistaa kehotuksen kirjata oikeus aborttiin perusoikeuskirjaan ja vetoaa neuvostoon perustuslakikokouksen koollekutsumiseksi perussopimusten tarkistamista varten. Se on poliittinen pyyntö, ei oikeudellinen muutos. Perussopimusten tarkistaminen edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä ja kansallista ratifiointia. Sillä välin päätöslauselma ei muuta perusoikeuskirjaa eikä luo uusia oikeuksia. Se ilmaisee enemmistön kannan, mutta enemmistö ei tee laista lakia.
Teksti tuomitsee myös antigender-liikkeet ja vaatii niitä vastaan voimakkaampaa eurooppalaista toimintaa (kohta 5). Naisten oikeuksien suojelemisen kiitettävän aikomuksen takana on riski: määritellä asetuksella, mikä on hyväksyttävä liike ja mikä ei. Sananvapautta ja yhdistymisvapautta ei suojella leimaamalla ryhmiä, vaan takaamalla avoin keskustelu. Tämän tekstin puolesta äänestävien valittujen on vastattava kansalaisille tästä poliittisen valvonnan laajentamisesta kansalaisyhteiskuntaan.
Päätöslauselma, joka kehottaa, vetoaa ja toistaa, ei ole laki: se on toive, jonka lasku on vielä maksettava.
Euroopan parlamentti hyväksyi 17. joulukuuta 2025 päätöslauselman, joka ottaa vastaan kansalaisaloitteen «My Voice, My Choice» ja pyytää komissiota perustamaan solidaarisuusmekanismin abortille. Mutta tällä tekstillä ei ole sitovaa vaikutusta: se kehottaa, toistaa ja vetoaa. 1,2 miljoonasta allekirjoituksesta tulee hurskas toive, ja lasku jää seuraavan rahoituskehyksen limbukseen.
Terveys on edelleen kansallinen toimivalta. Unioni voi tukea, koordinoida ja rahoittaa hankkeita, mutta se ei voi säätää abortin saatavuudesta eikä asettaa normeja jäsenvaltioille. Päätöslauselma myöntää tämän puolittain puhuessaan mekanismista, joka on «avoin vapaaehtoisille jäsenvaltioille» ja «puuttumatta kansallisiin lakeihin ja säännöksiin». Paitsi että järjestely, jota se toivoo, unionin taloudellinen tuki valtioille, jotka tarjoavat turvallisen abortin kaikille unionissa asuville, merkitsee sitä, että yhteisestä budjetista maksetaan politiikkoja, joita jotkut valtiot kieltäytyvät hyväksymästä. Esitetty anteliaisuus ei ole toimivallan siirto, mutta se luo poliittista ja budjettipainetta, joka kiertää toissijaisuusperiaatteen.
Solidaarisuusmekanismia ei vielä ole: tarvittaisiin komission lainsäädäntöehdotus ja sen jälkeen neuvoston ja parlamentin sopimus. Päätöslauselma vain pyytää tätä ehdotusta. Sillä välin kansalaiset, jotka allekirjoittivat kansalaisaloitteen, ovat saaneet vain aiejulistuksen. Odotuksen hinta on todellinen: naiset jatkavat siirtymistä valtiosta toiseen mukanaan siitä aiheutuvat kulut ja riskit, vaikka olemassa olevia eurooppalaisia varoja, kuten EU4Health-ohjelmaa, ei käytetä täysimääräisesti seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon saatavuuteen (kohta 6).
Kohta 7 toistaa kehotuksen kirjata oikeus aborttiin perusoikeuskirjaan ja vetoaa neuvostoon perustuslakikokouksen koollekutsumiseksi perussopimusten tarkistamista varten. Se on poliittinen pyyntö, ei oikeudellinen muutos. Perussopimusten tarkistaminen edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä ja kansallista ratifiointia. Sillä välin päätöslauselma ei muuta perusoikeuskirjaa eikä luo uusia oikeuksia. Se ilmaisee enemmistön kannan, mutta enemmistö ei tee laista lakia.
Teksti tuomitsee myös antigender-liikkeet ja vaatii niitä vastaan voimakkaampaa eurooppalaista toimintaa (kohta 5). Naisten oikeuksien suojelemisen kiitettävän aikomuksen takana on riski: määritellä asetuksella, mikä on hyväksyttävä liike ja mikä ei. Sananvapautta ja yhdistymisvapautta ei suojella leimaamalla ryhmiä, vaan takaamalla avoin keskustelu. Tämän tekstin puolesta äänestävien valittujen on vastattava kansalaisille tästä poliittisen valvonnan laajentamisesta kansalaisyhteiskuntaan.
Päätöslauselma, joka kehottaa, vetoaa ja toistaa, ei ole laki: se on toive, jonka lasku on vielä maksettava.
