Tämä Euroopan parlamentin hyväksymä direktiivi käsittelee meriympäristön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä. Teksti hyväksyttiin vuonna 2025 osana EU:n laajempaa ponnistelua kansainvälisen merioikeuden toteuttamiseksi. Direktiivi koskee kaikkia EU:n jäsenmaita ja niiden kansalaisia, joiden hyvinvointi riippuu terveestä valtamerestä.
Direktiivi perustuu Kunming-Montréalin globaaliin biodiversiteettikehyskseen ja BBNJ-sopimukseen (biologinen monimuotoisuus kansallisen toimivallan ulkopuolisilla alueilla). Päätavoitteina ovat biodiversiteetin menetyksen pysäyttäminen ja kääntäminen sekä varmistus, että 30 % maailman valtameristä on suojeltu vuoteen 2030 mennessä.
Direktiivi tulee voimaan virallisen julkaisun jälkeen EU:n tiedotuslehdessä. Jäsenmaiden on otettava sen säännökset kansalliseen lainsäädäntöönsä. Toteutusta valvoo Euroopan komissio yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen, kuten alueellisten kalastusjärjestöjen, kanssa.
Direktiivi johtaa parempaan valtamerten tilaan, mikä vaikuttaa positiivisesti kalastukseen, matkailuun ja ympäristötilaan. Kalastussektorin on sopeuduttava uusiin suojelustandardeihin. Kansalaiset hyötyvät terveemmästä ympäristöstä ja kestävästä merenvarojen käytöstä.
Hyväksymällä ensimmäisen käsittelyn kantansa BBNJ-sopimuksesta Euroopan parlamentti päätti antaa jäsenvaltioiden toimittaa hätätoimenpiteitä suoraan kansainväliselle sihteeristölle ilman komission ennakollista oikeudellista arviointia. Askellusta kohti valtioiden vastuuta, mutta vain askellusta: ennakkotarkastusmekanismi pysyy sääntönä aluekohtaisille hallintatyökaluille, ja komissiolla säilyy ratkaiseva valvontaoikeus siihen, kuka puhuu unionin nimissä.
Alkuperäinen teksti varasi komissiolle kaikkien ehdotusten tarkastamisen ennen niiden lähettämistä New Yorkiin. Parlamentti otti käyttöön poikkeuksen hätätoimenpiteille: kun katastrofi uhkaa, jäsenvaltio voi kääntyä suoraan sihteeristön puoleen edellyttäen, että se ilmoittaa Brysselille ja muille pääkaupungeille. Tämä on maalaisjärjen tunnustamista: hätätilanteessa nopeus menee menettelyn edelle. Mutta poikkeus on kapea. Aluekohtaisten hallintatyökalujen osalta, jotka jäsentävät avomeren käyttöä pitkäaikaisesti, keskitetty menettely säilyy: ehdotus toimitetaan komissiolle, valtioiden huomautukset 30 päivän kuluessa, komission oikeudellinen arviointi 30 päivän kuluessa, minkä jälkeen päätetään toimittamisesta unionin nimissä tai jätetään jäsenvaltion toimittavaksi yksin. Komissio pitää siis ohjat aikataulusta ja muotoilusta.
Tällä kompromissilla on hintansa. Jäsenvaltion, joka haluaa edistää merensuojelualuetta herkällä alueella, on ensin vakuutettava komissio siitä, että sen hanke ansaitsee tulla esitetyksi unionin nimissä. Jos se epäonnistuu, se voi aina toimia omissa nimissään, mutta menetetty aika on todellista: kolmekymmentä päivää huomautuksille, kolmekymmentä päivää arvioinnille, kuulemisista puhumattakaan. Taloudellisille toimijoille, kalastajille, kuljetusyrityksille, energiatoimijoille tämä epävarmuus tarkoittaa lykättyjä tai hylättyjä hankkeita. Avomeri ei odota.
Parlamentti ei tyytynyt vain mukauttamaan menettelyä. Se otti käyttöön tiukempien toimenpiteiden lausekkeen: jäsenvaltio voi mennä osapuolten konferenssin päätöksiä pidemmälle omien kansalaistensa ja alustensa osalta kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Tämä on henkäys kansalliselle suvereniteetille, mutta varokaa käänteisvaikutusta: tiukemmat säännöt yhdessä valtiossa voivat saada alukset vaihtamaan lippua muualle ilman ympäristöhyötyä. Koordinointi alueellisten kalastusjärjestöjen ja merenkulkusopimusten kanssa jää johdanto-osan lausekkeisiin ilman sitovaa toiminnallista velvoitetta.
Toinen lisäys: komission kertomus parlamentille joka toinen vuosi toimenpiteiden soveltamisesta ja BBNJ:n maailmanlaajuisesta kehityksestä. Hyödyllinen vastuuvelvollisuudelle, mutta edellyttäen, että kertomuksesta ei tule viestintäharjoitusta. Parlamentin on varmistettava, että jäsenvaltiot pelaavat peliä ja että komissio ei viivytä ehdotuksia, jotka häiritsevät sitä. Lopuksi johdanto-osan lausekkeet Kunming-Montrealin kehyksestä ja eurooppalaisesta valtamerisopimuksesta muistuttavat poliittisista tavoitteista luomatta uusia oikeudellisia velvoitteita: niitä ei pidä sekoittaa voimassa olevaan oikeuteen.
Parlamentti löysensi lukkoa, mutta avain on yhä Brysselissä.
Hyväksymällä ensimmäisen käsittelyn kantansa BBNJ-sopimuksesta Euroopan parlamentti päätti antaa jäsenvaltioiden toimittaa hätätoimenpiteitä suoraan kansainväliselle sihteeristölle ilman komission ennakollista oikeudellista arviointia. Askellusta kohti valtioiden vastuuta, mutta vain askellusta: ennakkotarkastusmekanismi pysyy sääntönä aluekohtaisille hallintatyökaluille, ja komissiolla säilyy ratkaiseva valvontaoikeus siihen, kuka puhuu unionin nimissä.
Alkuperäinen teksti varasi komissiolle kaikkien ehdotusten tarkastamisen ennen niiden lähettämistä New Yorkiin. Parlamentti otti käyttöön poikkeuksen hätätoimenpiteille: kun katastrofi uhkaa, jäsenvaltio voi kääntyä suoraan sihteeristön puoleen edellyttäen, että se ilmoittaa Brysselille ja muille pääkaupungeille. Tämä on maalaisjärjen tunnustamista: hätätilanteessa nopeus menee menettelyn edelle. Mutta poikkeus on kapea. Aluekohtaisten hallintatyökalujen osalta, jotka jäsentävät avomeren käyttöä pitkäaikaisesti, keskitetty menettely säilyy: ehdotus toimitetaan komissiolle, valtioiden huomautukset 30 päivän kuluessa, komission oikeudellinen arviointi 30 päivän kuluessa, minkä jälkeen päätetään toimittamisesta unionin nimissä tai jätetään jäsenvaltion toimittavaksi yksin. Komissio pitää siis ohjat aikataulusta ja muotoilusta.
Tällä kompromissilla on hintansa. Jäsenvaltion, joka haluaa edistää merensuojelualuetta herkällä alueella, on ensin vakuutettava komissio siitä, että sen hanke ansaitsee tulla esitetyksi unionin nimissä. Jos se epäonnistuu, se voi aina toimia omissa nimissään, mutta menetetty aika on todellista: kolmekymmentä päivää huomautuksille, kolmekymmentä päivää arvioinnille, kuulemisista puhumattakaan. Taloudellisille toimijoille, kalastajille, kuljetusyrityksille, energiatoimijoille tämä epävarmuus tarkoittaa lykättyjä tai hylättyjä hankkeita. Avomeri ei odota.
Parlamentti ei tyytynyt vain mukauttamaan menettelyä. Se otti käyttöön tiukempien toimenpiteiden lausekkeen: jäsenvaltio voi mennä osapuolten konferenssin päätöksiä pidemmälle omien kansalaistensa ja alustensa osalta kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Tämä on henkäys kansalliselle suvereniteetille, mutta varokaa käänteisvaikutusta: tiukemmat säännöt yhdessä valtiossa voivat saada alukset vaihtamaan lippua muualle ilman ympäristöhyötyä. Koordinointi alueellisten kalastusjärjestöjen ja merenkulkusopimusten kanssa jää johdanto-osan lausekkeisiin ilman sitovaa toiminnallista velvoitetta.
Toinen lisäys: komission kertomus parlamentille joka toinen vuosi toimenpiteiden soveltamisesta ja BBNJ:n maailmanlaajuisesta kehityksestä. Hyödyllinen vastuuvelvollisuudelle, mutta edellyttäen, että kertomuksesta ei tule viestintäharjoitusta. Parlamentin on varmistettava, että jäsenvaltiot pelaavat peliä ja että komissio ei viivytä ehdotuksia, jotka häiritsevät sitä. Lopuksi johdanto-osan lausekkeet Kunming-Montrealin kehyksestä ja eurooppalaisesta valtamerisopimuksesta muistuttavat poliittisista tavoitteista luomatta uusia oikeudellisia velvoitteita: niitä ei pidä sekoittaa voimassa olevaan oikeuteen.
Parlamentti löysensi lukkoa, mutta avain on yhä Brysselissä.
